torstai 16. toukokuuta 2013

Ei viisas ole kenkään kananen

Olen luullut, ettei kana voi olla tyhmempi kuin toinen kana. Tämä osoittautui vääräksi luuloksi. Kerroin päivittyneen luulotilanteeni perheenjäsenelleni, joka närkästyi vähän. Kanoilla on kuulemma nokkimisjärjestys, ja siksi toinen jää alakynteen, vaikka sitä kuinka auttaisi. Voi olla.

Kasvimaasta ei saa mitään mielenkiintoista revittyä, mutta itse kasvimaan rakentajaa kaikki oman kasvimaan sisältämät jutut kiinnostavat kamalasti. Esim. se, että kun ensin on kaivettu maata pois ihan julmasti (lapion syvyydeltä) ja sitten kasattu erilaista risukkoa oksakkoa sinne pohjalle aika määrä, tyhjennetty sitä varten toissatalven risuroskis ja muuta, sitten kannettu päälle lehtikompostia, siihen päälle kanojen talvipeti, siis koko talven hummeli-hummelit, joita sahanpuru on oivasti kuivittanut muttei missään nimessä vienyt elinvoimaa, siihen päälle lempeä hevosenlantasedimentti ja kuorman kukkuraiseksi sitten vanha maa takaisin päälle, möyhittynä ja juurista perattuna hienona hiekkapitoisena humuksena tietysti. Kaupasta nöyrryin neljän säkin verran hakemaan mustaa multaa. Siihen sitten yhtä ja toista.

Naapurini on ammattiviljelijä. Hän on viljellyt jo vuosikymmeniä nykyisellä paikallaan perunaa ja muuta. Hänen rouvansa sitten säilöö punajuuret ja muut. Hän on erittäin harjaantunut toimissaan. Hän kertoi minulle, että talomme entinen asukki viljeli hänkin perunaa, mutta oli vähän hätäisempi eikä niin rauhoittanut elämäänsä yksinomaan sen viljelyn ääreen. Eräänä keväänä hän sitten ilmoitti naapurilleni, että "Kerrankin ehdin panna perunan maahan ennen sinua." Naapurini sanoi, että ei hänellä ollut käynyt mielessäkään kilpailla moisesta asiasta, hän panee perunat maahan silloin kun tuntuu, että nyt ne on hyvä panna. Sillä kertaa kesä tulikin myöhään, ja pakkanen palellutti papan perunanvarret. Lopputulos oli, että naapurini söi juhannusperunat kuten ennenkin, mutta pappa jäi ilman. Tämän tarinan opetus oli se, että elä koskaan pane perunoita liian aikaisin, tai ainakaan aikaisemmin kuin se naapuri, joka tietää.

S.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Tönu Önnepalu

Tekisi mieleni kirjoittaa koko setti, mutta kirjoitan vain lauantain, 21. kesäkuuta. Selvittäkää innokkaammat, mistä vuodesta on kyse. Tämä on lyrisismiä, runoutta, päiväkirjamerkintää. Näitä on muitakin. Tämä suomennos lienee ilmestynyt Tuli & Savu -lehdessä ensi kertaa. Lehti on korkealaatuinen, millä tavalla tahansa mitattuna. Suosittelen sen selailua ja kädessä pitämistä. Se löytyy ainakin Paraisten kirjastosta. Virkailija oli innoissaan kun kysyin, saanko viedä niitä kotiin. "Kun ei näitä kukaan koskaan lainaa".

"Kello on puoli yksitoista
ja taivas vielä värejä täynnä.
Kaikkein lyhimmät yöt.
Päivällä otin Vodjan risteyksestä
kyytiin vanhan miehen.
Melkein jätin ottamatta,
katsoin että taitaa olla humalassa,
mutta sitten päätin että samapa tuo.
Vanhus tarjosi kovia karamelleja
ja kahtakymmentäviittä kruunua.
Ensin mainitut otin vastaan.
Hän matkusti sairaalaan.
Hänen vaimoltaan
oli verisuoni katkennut päästä.
Puhumaan ei pysty, mutta katsoo silmiin.
Kuivaa ruokaa sinne ei saa viedä.
Mies vie limonadia ja kääretorttua.
Autot eivät pysähdy, kukaan ei ota kyytiin,
mutta hän ajoi aikoinaan lumiauraa,
meni yöllä ulos auraamaan tiet auki.
Äiti oli lypsäjä, nousi puoli neljältä,
poika antoi äidin herättää hänetkin,
meni teitä auraamaan.
Nyt jo silmät kostuvat.
Säälii itseänsä ja samoin "häntä",
olkoonkin jo vanhus,
seitsemänkymmentäkolme vuotta.
Ei puhu, katsoo vain silmiin."

Tönu Önnepalu, runopäiväkirjasta Kevad ja suvi ja (2009) Suom. Raija Hämäläinen

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kurmee

Ihan yksinkertaisesti vain. Paistoin lättyä, jossa oli nokkosta. Viime kesän viimeiset, uudet ovat jo ilmestyneet maasta. Lättyä jäi pannuun vähän, en välittänyt vaan menin nukkumaan. Heräsin uuteen aamuun, elin päivän. Keskipäivän jälkeen lämmitin lapselleni pannulla ruokaa. Panin ruokaan maitoa, tuntui että niin se lämmittäminen on helpompaa, koska ruoka oli niin kiinteää. Kun ruoka höyrysi, nostin sen lusikalla pois pannulta. Nokkoslätyn hiutuvat nousivat mukana. Neste jäi pannulle, maito. Kaadoin sen kuppiin. Kupissa oli aamulta jäänyt kahvi, niin vähän kuitenkin että oli jo nahkeutunut. Join maidon. Kurmee.

S.