Tänään aamusuihkussa riesana oli kahvipannu. Punainen, hyvin ohutta alumiinia. Se oli kai lasten leikkikeittiöstä karannut suihkukaappiin. Hermostuin vähän sen aiheuttamasta äänestä. Pidin käsiäni ylhäällä, mitäköhän olisin kainaloa kai rapsuttanut. Vesi valui kyynärpäästäni lattialle sellaisena paksuna plörönä. Käteni luoma vesiputous koko ajan klorisi sen kumollaan olevan kahvipannun pohjaa vasten. Ääni oli jotenkin suihkuun sopimaton. Ei sitä aamulla ensimmäisenä halua kuulla kaiken maailman eksoottisia ääniä. Veden suhina ja tavanomainen lorina riittää. Klorina on jo liikaa.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti