Ajoin Helsingistä kotiin. Matkalla jouduin tietöiden takia käyttämään vanhaa turuntietä, jonka välittömässä läheisyydessä on haja-asutusta. Erään haja-asumuksen pihalla seisoi poika virveli kädessä. Hän oli saanut uuden hyrräkelan. Kela oli vavan alapuolella, jolloin sitä piti rullata vastapäivään, jotta siiman sai sisään. Kelauskäsi oli näin muodoin vasen. Ehkä poika ajan myötä oppii, että on helpompaa kun pitää kelaa vavan yläpuolella. Ohi ajaessani ehdin myös ajatella, että pojalla on asiat hyvin. Hän saa asua Suomessa, hänellä on oma piha ja oma virveli, ja toiveissa siintää kalareissut tulevana kesänä. Kyllä hän sen hyrräkelansa kanssa vielä pärjää.
Pärjään minäkin. Olen tavannut innostavia ihmisiä, erityisesti sellaisena pidän työkaveriani Tommia. Hänen kanssa kun liikun ja suunnittelen ja visioin, ei missään asiassa ole mitään rajoitetta, ja vastoinkäymisetkin tuntuvat mukavilta, tulevaisuuden selätetyiltä ongelmilta. Yksi lahjakkaimmista tapaamistani ihmisistä on Tommi.
Kuorossa laulamme pian suomalaista musiikkia, sekä itämeristä, virolaisen Pärtin teosta Da pacem Domine. Konsertti alkaa Paraisten kirkossa 3.6. kello 21.00. Kesäilta on tuolloin, niin toivon, kauneimmillaan. Tervetuloa kaikki. Paraisten vokaaliyhtye laulaa, Tomi Satomaa johtaa. Urkumusiikkiakin kuullaan, mutta nyt en ole varma, soittaako Tomi vai hänen kanttorivaimonsa Anna.
Lauantaina harjoittelimme. Harjoituspäivän päätteeksi otimme päiväunet, joilta herättyämme menimme ystävämme kolmekymppisille. Lauloimme siellä kesäillassa vielä kvartetilla muutaman laulun. Sitten kävelimme Turun linnanpuistoon. Tajusin, että puut ovat Turussa parasta. Olen tajunnut sen aikaisemminkin, mutta nyt sen taas tajusin. Asioita pitää toisinaan tajuta monta kertaa.
Kesästä näyttää tulevan hyvä, vaikka vaimoni haluaakin, että siitä tulee väljä ja vapaa. Olen töissä ja kahdessakin työssä itse asiassa yhtä aikaa. Heinäkuussa tosin myyntityö on vaikeaa, kun ketään ei saa kiinni kumminkaan. Elokussa yritämme reissuun.
Ystävä oli meillä asumassa monta yötä ja tulee taas.
Jukolan viestiin menen, jos olen terveenä. Jalkapallossa olen saanut käydä aika hyvin, kerran olen ollut pois. Seuraavankin kerran olen pois. Jukolan viestin jälkeen on pikkusiskoni rippijuhla. Menen sinne jos suinkin jaksan.
Juhannuksena emme lähde Korpilahdelle, vaikka siellä laulaakin hieno kuoro, Ihmisen ääni. Menkää te, jotka pääsette. Minulla olisi ollut mahdollisuus olla rivissä, mutta nyt lienee viisaampaa näin. Ainakin rauhallisempaa.
Juhannuksen jälkeisenä maanantaina olen Helsingissä. Myös ensi viikon maanantaina olen Helsingissä. Sunnuntainakin olen Helsingissä, kun kummityttöni valmistuu lähihoitajaksi. Ennenvanhaan kävin Fiskarsissa joka vuosi. Nyt kun olen aikuinen, on siihenkin tullut taukoja. Teoriassa on mahdollista päästä sinne tänä kesänä. Paikalliset pyysivätkin kylään. Mukavaa! Fiskarissa kasvaa Suomen vanhimmat Jalavat, jotka Hollanninjalavataudin myötä häviävät lähivuosina, mahdollisesti nopeastikin. Niitä on syytä jokaisen käydä halaamassa ja lohduttamassa. Ja vastuulliset dendrofiilit tietysti keräävät siemeniä talteen, jotta pohjoinen geeniperimä saadaan talteen, jos jostain syystä tautiepidemia joskus lakkaa.
S.
