Ystävä kysyi joskus, miten voi parantaa keskittymiskykyä. Jäin miettimään. Konstit on monet. Yksi hyvä menetelmä on eletyn elämän muisteleminen. Sitä voi harjoitella. Säännöllisen harjoittelun myötä tulokset paranevat.
Varaa siis joka päivästä viisi minuuttia, mielellään samaan aikaan, ja käy läpi edellisen päivän tapahtumat heräämisestä nukahtamiseen. Voit noteerata jokaisen varpaanliikahduksenkin, mutta mene koko ajan eteenpäin. Anna tapahtumien rullata. Mielesi on kuin elokuvakamera, jota voit nopeuttaa ja pysyt silti hyvin kärryllä. Saatat muistaa hyvin esim. liikkeesi, missä järjestyksessä liikuit paikasta toiseen, ulos, sisään, huoneeseen, toiseen huoneeseen jne. Näin eletty elämä jää mieleesi paremmin. Luulen, että lisäksi keskittymiskyky paranee, mutten ole varma. Siihen on olemassa toisia menetelmiä. Ei niistä nyt. Joskus toiste.
Perjantaina pakkasin autoon tavaraa viikonloppua varten. Vaatteita, juoksukengät, nappulakengät, pari pikku tuliaista ja kymmenen lautapeliä. Yritän muistaa, mitä pelit olivat nimeltään:
Power Grid
Hansa Teutonica
Paris Connection
Colt Express
The castle of mad king Ludwig
Karuba
Dokmus
Flamme Rouge
Skyline
Ehkä niitä oli vain yhdeksän. Olin levoton lähtiessäni, enkä oikein tiedä, miksi. Ehkä olin tyytymätön, etten päässyt aiemmin lähtemään, kun olin niin toivonut. Silti hermoilu oli typerää ja tarpeetonta.
Hyvästelin kotiväen ja pääsin autoon yhdeksältä. Yritin soittaa pyöräkauppiaalle. Hän oli varattu. Soitin Harrille Muhokselle. Harri luki Päätalon Kallea, mutta vastasi silti puhelimeen. Puhuin Harrin kanssa kaikenlaista. Puhelun päätyttyä 110 minuuttia myöhemmin olin Hämeenlinnassa. Soitin vaimolle, että perillä ollaan. Sitten soitin veljelleni, minkä jälkeen soitin toiselle veljelleni. Ajoin keskustaan ja löysin yöpaikan.
Menin huoneistoon, siellä oli jo kolme veljeäni ja siskonpoika, kummipoika. EM-kisojen jalkapallolähetys oli käynnissä. Iltaruoaksi sain nakkikeittoa. Pikkuveli käänsi upouuden kotinsa pienen keittiön pienen pöydän poikittain, otti keittoa itsekin ja sytytti tuikun keskelle pöytää peililasin päälle ja istahti vastapäätä minua. "Sinun ansiostasi sytytin kynttilän" hän sanoi ja selitteli sitten jotenkin niin, että sinä sait aikaan sen, että koin että näin voisi tehdä. Olin otettu. Söimme nakkikeittoa ja veljeni kysyi, olenko ajatuksineni saapunut paikalle. Olin mielestäni. Hapan mieli oli haihtunut automatkalla täysin. En kysynyt, olinko poissaolevan näköinen. Hän sanoi, että on ihan luonnollista, että kun lähtee perheen keskeltä kiireestä veljestapaamiseen toiseen kaupunkiin, niin ajatukset tulevat perästä. Iloitsin kynttilästä. Nuorin veljeni käveli ohi. Kysyin häneltä, että jos sinulle sytytettäisiin kynttilä illallisen yhteyteen, miten kokisit sen. Häntä kysymys huvitti. "Menisin sanattomaksi" hän sitten sanoi.
Söimme ruoan ja pelasimme Colt Expressiä neljästään. Yksi veljistäni oli jo nukkumassa. Colt Express on hyvä seurapeli, siihen mahtuu vaivatta kuusi pelaajaa. Siinä liikutaan junanvaunuissa, kerätään rahaa ja ammuskellaan. Toiminnot suunnitellaan etukäteen ja toteutetaan sitten valitussa järjestyksessä suunnitteluvaiheen jälkeen. Yleensä siinä tulee pieniä yllätyksiä.
Pelin jälkeen menimme nukkumaan. Oli jo myöhä. Heräsin puoli kymmeneltä ja keittelin talon isännän kanssa lättytaikinaa. Keskustelimme. Heräilimme. Pelailimme. Yksi veljistä saapui paikalle. Ruoka oli tuolloin jo uunissa. Lauloimme kalsarit jalassa keittiössä Mirri sairastaa ja Sua tervehdin. Äänitimme kvartettilaulumme, paikoin mainiosti soivan, suvun vhatsapp-ryhmään ja saimme muiden kiinnostuksen heräämään. Aloitimme Power Grid -lautapelin. Meitä oli kuusi. Seitsemäs paikalle kutsuttu saapui, kun peli oli jo käynnissä. Hän keitteli kahvia ja kertoili kuulumisia. Ei kuulemma pitkästynyt. Talon isäntä voitti sen pelin. Peli on erittäin hieno, ja sen voittaminen hyvässä seurassa tuntuu munaskuissa asti. En tiedä, missä ovat munaskuut, koska en ole koskaan voittanut tätä peliä hyvässä seurassa. Edellinen oli vitsi eikä pitänyt paikkaansa.
Pelin jälkeen puimme nappulakengät ja menimme kentälle. Hämeenlinnassa ei ollut muita halukkaita jalkapalloilijoita. Ilma oli lämmin ja sateenuhkainen. Nurmi oli ihana. Potkimme ensin seitsemän pelaajan pelin, ja se oli fantastista. Sitten potkimme rangaistuspotkuja. Aapeli voitti, kuin puskista. Hän teki yhden ihanan maalin. Menimme Valtterille saunomaan. Sitä ennen panimme lapset nukkumaan. Minä luin heille iltasadun. Lapset kuuntelivat ja kommentoivat. Heilläkin on hyvin kauniita lapsia.
Kun talo oli asettunut, menimme saunaan. Päätimme mennä uimaan. Muut hyppäsivät yhden veljen hienoon autoon. Omani oli niin tavallinen, ettei kukaan halunnut sinne. Ajoimme sateessa rantaan. Juoksimme järveen. Laiturilla oli kolme poikaa ongella. He katsoivat, miten autot kaartoivat hiekalle ja ulos juoksi seitsemän miestä ilman enempiä vaatteita. Jonossa miehet menivät järveen, paitsi yksi joka ei uskaltanut ja joka vetosi kuvausvelvoitteeseen. Lähetimme videon järveen juoksevista miehistä suvun vhatsappryhmään. Toisessa autossa otettiin selfie etupenkiltä. Minä sain paluumatkalla kaksi kyytiin. Vesi ei ollut kylmää mutta sadesää ei houkutellut uimaan.
Saunoimme ja joimme lauteella kokakolaa. Puhuimme yhden veljen työnantajasta. Hän ei kommentoinut. Kokakolaa laimennettiin hiilihapotetulla vedellä. Ratkaisu oli hyvä. Kokakolan juominen on pahasta, sillä siinä on sokeria paljon. Jos sitä laimentaa, ei tule juotua sokeria niin paljoa.
Tulimme ulos saunasta ja juttelimme. Katsoimme ennen saunaa, ai niin, jalkapalloa. Unohdin. Saunan jälkeen pelasimme lautapelejä. Seitsemän on vähän hankala määrä, silloin kaikki ei mahdu samaan peliin. Jaoimmekin pelejä niin, että muiden pelatessa toiset pelasivat toisia pelejä. Ennen kuin jakauduimme, pelasimme viisinpelin. Yksi halusi katsoa palloa, toinen lupasi valmistaa ruokaa (tortilloja). Pelatessamme ruoka valmistui. Oli hienoa. Söimme samalla. Pelin jälkeen sitten jatkoimme useammalla pelillä samanaikaisesti.
Keitimme kahvit ruoan päälle ja söimme suklaakakkua. Söin aika paljon. Se oli hyvää.
Yöllä ajoimme kotiin toisen veljen luo. Siellä oli pedit meille valmiina. Emme pelanneet enempää.
Heräsin taas kelloni soittoon. Vaimoni pani viestin, että voit olla pidempään, jos haluat. Kiitin. Sain tiedon poikani tapaturmaisesta peukalonväännöstä ja päivystyskäynnistä. Paistoin lättyä edellispäivän taikinasta. Herättelimme veljekset ja pelasimme kuudella Paris Connectionia. Peli oli huono, ja palkitsi epäsuotuisasta käyttäytymisestä. Sama mies, joka vei pallokilvan, voitti tämänkin pelin. "Samppa, onksulla mitään peliä jossa mulle olis jotain vastusta näistä muista?" mies kysyi jossain vaiheessa.
Menimme päiväruoalle Valtterille. Ruoka oli hyvää. Ruoan jälkeen kaivoimme muutaman nuotin ja lauloimme. Päätimme mennä vanhainkotiin. Menimme jonnekin läheiseen. Kiersimme koko ison rakennuksen pääovea etsiessämme. Se löytyi. Menimme sisään, yläkertaan, ja lopulta löysimme ihmisiä. Vastaanotossa lähihoitaja kysyi saapumisemme syytä. Sanoin, että voisimme laulaa, jos joku haluaa kuunnella. Oli mukava nähdä, miten hän ilahtui syvästi ja aidosti ja osoitti sen. Heillä oli juuri kahvihetki alkamassa aulassa. Menimme siihen ja lauloimme Mirri sairastaa. Sitten lauloimme Sua Tervehdin, vähän suunnittelematta. Jollain oli nuotti taskussa. Ja sitten lauloimme virren ja lähdimme pois. Luulen, että he tykkäsivät.
Tulimme takaisin ja söimme kahvin kanssa puolukkakermatoffeekakkua. Se oli hyvää. Pelasimme vielä yhden viisinpelin, Hansa Teutonican. Se on tosi hyvä peli. Sen voitti Nestori. Pelasin huonosti ja se oli vähän anteeksiantamatonta. Ensi kerralla pelaan paremmin ja aion voittaa.
Sen jälkeen keskustelimme ja lähdin kotiin. Hyvästelin kaikki, myös yhden veljeni vaimon, joka oli tullut juuri loppuhetkillä paikalle. Häntä olinkin nähnyt edellisen kerran heidän häissään, ennen kuin sieltä sitten lähtivät pitkälle, 8 kk kestäneelle reissulle Australiaan ja Balille.
S.
Ps. Matkalla Kävin läpi Afrikan ja Pohjois-Amerikan maat pääkaupunkineen. Osaan ne nyt. Vielä varmistan Etelä-Amerikan, niin osaan koko maailman.
