Pieni lahjakas lapseni oli taas elossa isolla eellä eräänä iltana. Hän makasi sängyssämme kun oli nukkumisen aika. Lapsi oli selvästi tietoinen siitä, että hänellä on hyvät mahdollisuudet viettää tuleva yö sängyssämme. Vakaasti, värähtämättä, silti kohteliaasti hän loihe lausumaan: "Voisinko nukkua välissänne?" siis juuri näin hän sanoi. Hymyilin ja aloin puhua paljon edellistä puhujaa epäselvemmin lausein. Kaarrattelin ja kiertelin, että kun on ollut niin huonoja öitä tässä, kun olen joutunut reissaamaan sängystä toiseen (meillä oli lattianmaalaus yhtenä yönä ja nukuimme teltassa kaikki, tai yritimme. Ja toisen yön olin tokaluokkalaisen sängyssä kun hän oli omassani. Ja muutakin poikkeavaa on ollut.) ja en oikein mielelläni - - Ja tyttö taas selvästi ilmaisi ajatuksensa: "No kokeillaanko, millaista unta tänä yönä näet". Tuli mieleen saamani elämänohje: be precise. Ole ilmaisussasi tarkka. Kerro, mitä ajattelet, mahdollisimman selkeästi. Tyttäreni teki näin, minä en. Hän kuunteli, mitä sanoin, ja vastasi epäselvään puheeseeni niin selvästi kuin voi olettaa, että mahdollista on. Perheenisän elämä voi tuntua joskus niin vaikealta, että unohtaa, että kaikki on mahdollista sanoa helpommin, suoremmin ja ymmärrettävämmin.
S.
