perjantai 26. elokuuta 2016

Kaikkensa antaneena

Keskiviikko oli tiivis. En malttanut kuitenkaan jättää illan konserttia väliin. Kanttorimme järjestämät kesäillan sävelhetket (jo vuodesta 2010 ainakin!) ovat upeita. Menen aina kun mahdollista. Tänä kesänä en ollut aiempiin päässytkään.

Tyttö meni aamulla päiväkotiin. Illalla hain hänet pois. Kävimme kotona syömässä ja kääntymässä. Vein hänet kuorokerhoon (aivan verraton palvelu sekin, täällä Paraisilla, osana Paraisten vokaaliyhtyeen verratonta toimintaa) jota lapsi aina odottaa kovasti. Pääsimme sieltä myöhään. Puoli ysiltä olin kotona. Ysiltä alkoi Markku Luolajan-Mikkolan barokkisellokonsertti, Bachia. Pyysin esikoistani jäämään kontrollimieheksi. Hän on hyvä siinä nykyään. Keskimmäinen oli juuri saavuttamassa iltahybristään, johon hän kohoaa lähes säännönmukaisesti joka ilta. Mitä myöhempi, sen lennokkaammin leikitään.

Kuopus oli siis ollut menossa koko päivän. Sanoin, että lähden kirkkoon, ja vanhin lukee hänelle sadut ja peittelee. Vaihtoehtona on, että kukaan ei lue ja isä vain peittelee ja palaa myöhemmin toteamaan, miten lapsi yhä on sängyssä. Tytär ilmoittautui mukaan kirkkoon. Keskimmäinen alkoi lobbaamaan. Että ei kannata. Siellä pitää vain istua, pitää vain olla näin, hän näytti ja demonstroi paikallaanoloa. Kamalinta, mitä hän ikinä voi kuvitella. Tyttärelle tämä näyttäytyi ihan hyvänä vaihtoehtona. Hän lähti mukaan. Pikkuveli kosiskeli häntä jatkuvasti jäämään. Tehdään maja. Leikitään trampalla. Vielä ovenraosta hän huuteli kutsuhuutojaan. Antoi kaikkensa, ja nukkui yön yli ja katsoi, mihin se riittää. Siinä oli jotain sympaattista. Onneksi tytär halusi kyytiini. Painotin monta kertaa, että siellä pitää olla hiljaa. Ja hän oli. Vähän vaihtoi asentoa, pötkötteli. Kommentoi soittajaakin: "Kivan näköinen naama ja ohuen näköinen paita." Mutta oli ihan hiljaa muuten.

Tuli mieleen kuuden vuoden takainen konsertti, jossa olin tuolloin vähän nykyistä pienemmän poikani kanssa. Kirjoitin siitäkin, aikanaan. Tämä oli toisinto. Voi, miten nautin siitä kun saan lapsen kanssa istua kirkossa hyvän musiikin äärellä ja kaikki sujuu.

S.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti