Nyt on aika tehdä intiaanipäähineitä lapsille, kun kaupoista saa pitkiä kotkansulkia (höyheniä) pääsiäistarkoituksessa. Rivi komeita sulkia vain kahden nauhan väliin ja hurautus ompelukoneella. Taakse solmittavat nauhat. Tämä on nopein malli, ja nopeus on valttia, jos intiaanit odottavat kärsimättöminä ompelukoneen vieressä päähineensä valmistumista. Ei siis kannata jäädä tarkkailemaan, meneekö tikki suoraan. Epäoleellista.

Muunnelmana voi sitten tehdä heimopäällikön päähineen, jossa jonkunnäköiseen solmittavaan pantaan ommellaan pitkänä eteen tuleva roikkunauha, jossa sulkia sitten on jo enemmän,  ainakin kainaloon saakka. Jos haluaa tehdä oikein hienon, voi tehdä virkkaamalla (eskari- ja ekaluokkalaiset osaavat jo itse sormivirkata) mustasta matonkuteesta sen pannan tai vaikka sen heimopäällikön roikkujutun.

Intiaani tarvitsee tietenkin myös hevosen. Minä voin vaikka tilauksesta tehdä ja myydä uljaan ratsun. 

Sitten joltakin lastenlaululevyltä inkkarilaulu soimaan ja ratsastamaan taloa ympäri.

K.

Kaiken maailman kysymyksiä

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten, miksi soitan pianoa. Jos keksitte tarpeettomamman kysymyksen, kertokaa. Venäjän kielessä voi kysyä (ainakin) kahdella eri verbillä tuon saman asian. toinen tarkoittaa, että miksi harrastat pianon soittamista ylipäänsä, ja toinen verbi sitten korostaa par'aikaa meneillään olevaa tekemistä. Kyse oli jälkimmäisestä. Onkohan kysymyksen hyvyyden ja mahdollisten vastausten määrän välillä riippuvuussuhdetta? En tiedä, oliko roomalaisten hokema "purjehtiminen on välttämätöntä" alun alkaen vastaus johonkin kysymykseen. Jos oli, niin ihan nokkela vastaus. Sitä olisi voinut soveltaa pianismiinkin.

Se ihminen, jolle tänä aamuna työmatkaltani soitin, taisi tulla yllätetyksi. Löysin hänen puhelinnumeronsa netistä ja päätin kysyä, mitä sivistys hänelle merkitsee. Ensin tarkennettiin, että hetkinen, onko nyt kyse yleissivistyksestä vai mistä, ja sen jälkeen, että kyllä tässä kotikasvatuksesta on kyse, kotoahan se lähtee, ja kyllä yleissivistystä pitää opettaa kaikille, se on tärkeää, myös maahanmuuttajille. Sitten kysyin, mitä ajatuksia ihmisenä kasvaminen tuo hänen mieleensä. Sain palkinnoksi verraten pitkän hiljaisuuden ja sitten vaimealla äänellä lausutun tunnustuksen: olipa tosi vaikea kysymys. Siinäkin taidettiin palata tapakasvatukseen sitten vihdoin, jahka vastaamaan päästiin.

Suosittelen kaikille sitä, että soitatte ehdokkaille ja kysytte, mitä he ajattelevat mistäkin asiasta. Mitä vähemmän kysymyksessä on konkretiaa, sen parempi. Silloin on tilaa jollekin muulle, ja saattaa tulla esiin jotain, mitä ei ehkä ehdokkaan nettisivuilta löydy. Huonoin lukemasi kirja vois olla yksi kysymys, toinen tapa voisi olla se, että kysyy kirja kerrallaan, onko ehdokas sattunut lukemaan  sitä, tätä taikka tuota (Kannattaa alkaa kysyminen kronoopeista ja faameista). Ja mitä pidemmäksi ei-vastausten ketju venyy, sen pettyneemmällä äänellä sitten sanoo, että jaa. No ei kai, ei ihan tällaista, ei ole kiusaamisesta kyse vaan kansan edustamisesta. En minäkään kiusannut, vaikka vieressä istunut poikani kesken puhelun kuiskasikin korvaani: "Miten pilapuhelu sujuu?" Onneksi ehdokas ei kuullut. Älkää kysykö minulta, miksi poika nimitti puheluani pilapuheluksi.

Olin illan kotona ja soitin pianoa vähän kun oli kerran vieraita. Vieras lauloi vähän, mutta enemmänkin olisin soinut laulavan. Kun tulin kotiin, täällä oli toinenkin vierastaho, ammattilainen, mutta harmittavasti hänen kuopuksensa löi ylähampaat alahuuleensa niin lujaa, että itku oli niin lujaa, ettei hänen soitostaan tullut sitten mitään enää, niin ammattilainen kuin olisikin ollut, ja pian hän joutui vetäytymään. Huomasin tänään, että samalla kun luulen olevani yhä epäpoliittisempi ihminen, politiikka tunkeutuu elämääni yhä vahvemmin. Jälkimmäisen vieraan, jolla oli sinapinvärinen paita, kanssa pohdimme, miten se varallisuusveron poisto nyt menikään.  (Jälkimmäinen vieras on erittäin auliisti valmis pohtimaan maailman tilaa milloin vain joku on valmis keskusteluun osallistumaan) Että kun keskusta sitä puolusteli, ja toisaalta vasemmistoliittokin sotki kätensä siihen vereen, ja kun sitten kuitenkaan vasemmistoliitto ei vn.fi -sivuston hallitushakukoneen mukaan ole vähään aikaan istunut samassa hallituksessa kepun kanssa. Että jos siihen saisi vastauksen. Matille yritin siitä ongelman päältä soittaa samoin tein, muttei vastannut. Miikan numeroa minulla ei näytä uudessa puhelimessani enää olevankaan. Miikalla oli muuten kaveri, jolta sai kysyä mitä vain ja se tiesi kaiken. Kerran kuuntelin vierestä, kun hän puhelimeensa puhuen piti Miikalle lyhyen luennon Pol-Potin hirmuhallinnosta. Näinä maailman aikoina niitä luentoja voi tietysti katsoa netistä ihan milloin vain. KGB, kato googlesta, bönttö! Mutta: ongelma meillä on jälleen/ ratkaisematta tälleen.

Ensimmäiselle vieraalle kuopukseni oli todennut, että meiän itä toittaa aina tulullitia lauluja. Mielenkiintoista, voi olla, että molliin niistä on moni kirjoitettu. Mollissahan on aina rauhallisuutta, ja sitä myöten harrastelijan soitettavissa olevia nuotti-ilmiasuja. (Onkohan harrastaminen yhteydessä hartaaseen, etymologisesti?) Kaneista hän sen sijaan totesi, että Minni on poika, koska sillä on surulliset silmät, koska se on surullinen, koska se on joutunut sen veljistä erilleen. Aukotonta.

S.

ps. Tänään ohitimme Pekan kanssa liikenteenjakajan vasemmalta. Yhtä hyvin sen olisi voinut ohittaa oikealtakin. Siinä vasemmalta ohitettaessamme muistelin ääneen sitä yhtä aasia, joka ei osannut päättää, kumpaa heinäpaalia söisi, ja jahkaillessaan kuoli. Ja ajattelin vielä vähän matkaa, ääneen, että samaisen aasin tarina tuotuna 2000-luvun Turkuun voisi olla sellainen, jossa liikenteenjakaja lähestyy, ja ei oikein osaa päättää, kummalta puolelta sen ohittaa, ja törmää sitten siihen (ja kuolee). Ja sit me naurettiin.

 

Ilta.  Ja sitten niska kipeytyi, tuli kuitenkin tehtyä liikaa töitä. Kun osaiskin joutilaisuuden taidon.


K.

Tyhjän talon rauha

Tämä blogi poistettiin joksikin aikaa käytöstä. Kukaan ei koskaan kysynyt täällä blogissa, miksi.  Lukijoita oli ennen katkaisuhoitoa välillä paljonkin, mutta silti. Minä en blogia poistanut.

Olin tämän kauniin päivän lomalla. Työasioita piti silti hoitaa pitkin päivää. Muut hommat hoidin ihan hyvällä mielellä, yhden hienon rouvan kanssa vain meinasi hermo mennä. Viisi kertaa kerroin hänelle, että olen lomalla, ja voin palata huomenna asiaan, ellei tässä ole kyse tämän päivän toimenpiteitä vaativasta asiasta. Ei ollut. 

Koko ajan on jotain tehty, vaikkei mitään järkevää. Ei sillä jään hakkaamisella voita mitään, mutta elämä kulkee kulkuaan ja kevään jälkeen tulee kesä ja sitten syksy. Mitataanko tätä elämää lopulta sillä, miten paljon on elämässä onnistunut järjestämään itselleen joutilasta aikaa? Minusta se olisi ihan hyvä mittari. Tai tunnetta joutilaisuudesta. Sen joutilaisuuden tunteenhan voi saada hyvin lyhyeenkin aikaan tiivistettyä. Se on taito jos joku.

Nuoremman kummisetä soitti ja uteli heti aluksi, sattuuko minulla olemaan aikaa puhelemiseen. Kyllä kun aurinko paistaa ja on hakkaamassa jäätä pihalta ja puoli perhettä asioilla niin on hyvä ihmisen puhua puhelimeen. Puhe kulkeutui tälläkin kertaa prinsipaalisiin asioihin. Kummisetää oli joku opettajansa rohkaissut, että ei tarvitse yrittää olla paras tai huippu, riittää kun on ihan ok opettaja. Uskon, että hänestä tulee vähintäänkin ok opettaja. Jotain muuta kuin "ihan ok" oli se opettaja, josta kuulin tarinan. Luokkakuvauksessa (7. lk) hän oli yllyttänyt oppilaitaan, että nyt hymyilette niin, että etuhampaat näkyy. Ja kun sitten joukossa oli yksi, jolla oli hammasraudat, niin tämä ei-"ihan ok" -opettaja oli kiirehtinyt kertomaan, että hei, ei sun tartte. Tytölle raudat eivät olleet minkään valtakunnan ongelma, mutta opettaja teki niistä sellaisen.

Tyhjän talon rauha on suurta. Se tulee aina illalla, jos on tullakseen, päivällä siihen ei minulla ole koskaan mahdollisuutta. Edelleen kodista puuttuu lempipaikka, jonne voisi mennä ja olla. Rouva tosin, kiitos hänelle, otti aimo harppauksen sitä kohti kun puuhasi uuden patjan ja sen alle sängyn ruokasaliimme. Tänään kävi mielessä, että jos vihdoin saisimme verstashuoneen tavarat johonkin järjestykseen, voisi jonkun järjellisen ajan kuluessa ajatella, että huone vapautuisi vaikkapa vain olemiseen. Jos sinne kirjoituspöydän saisi, ja lampun, niin se riittäisi. Ollapa huone, jonne voisi aina jättää kirjat auki, sanakirjat ja dictionaryt levälleen, sanomalehdet ja aikakauslehdet auki juuri siihen kohtaan, mihin haluaa, ja palatessaan sitten tapaisi heidät samasta asennosta.

Haiskahtaa sitku eläkkeellä -ajattelulta.

Omille ongelmille tosin on yleensä sokea. Pitää tulla jonkun ja ravistella. Ei ravistellut se demarinuori muuten minua, joka lähestyi tänään postikortin muodossa. Mikael Hiltunen, ellen väärin muista. En jaksa kooklettaa. Oli sitä mieltä, että nuorille pitää saada töitä. En ihan löytänyt sellaista väitettä hänen kortistaan, että äänestämällä tätä nuorta miestä voi vaikuttaa siihen, että nuorilla on töitä. Sitä siinä kuitenkin yritettiin viestiä. Viestintä voi olla kavalaa, sillä jos sanoo jotain, niin ei ole mitään muuta kuin sana, johon tarttua. Ja jos sanasta ei oikein saa otetta, niin sellaiseen sanaan voi sitten sisällyttää mitä vain haluaa, ikävääkin. Ja puolustaja ei voi puolustautua. Ehkä Mikaelilta pitäisi vain kysyä, että mitä sinä tuolla tarkoitat. Minusta tuollainen on äänestäjän aliarviointia. Vaikka eräs päätoimittaja olikin sitä mieltä, että lukijan älykkyyttä ei koskaan voi aliarvioida. Äänestäjä on jollain tapaa samanlainen yksikkö kuin lukijakin.

Tietysti kyse saattoi olla siitä, että hän halusi työllistää itsensä. Siitä siinä tietysti oli kyse. Yksi nuori työtön vähemmän, kun äänestät Mikaelin Arkadianmäelle.

Sen verran vain sanon vielä vaaleista, kun kerran puheenvuoron sain, että ei ole herkkua olla "ynnämuut" -ehdokas. 2000 ehdokkaasta 10 prosenttia pääsee läpi. Tosissaan menijöitä täytyy olla vähintään 1000. Vaaleissa on joka tapauksessa noin 1800 pettyjää, ja kannattajat siihen päälle sitten. (Montakohan prosenttia äänestäneistä muuten saa ehdokkaansa lävitte? Valtakunnan tasolla?) Hesari on teettänyt kalluppeja alueen kärkiehdokkaista, ja niissä jutuissa näytettiin kivasti myös muutama kuuluisin ehdokas, joka on jäämässä silti pudotuspeliviivan alapuolelle. Esim. Timo Laaninen on Laura Kolben takana Helsingin vaalipiirissä, ja Kolbekin on vielä kalluppien mukaan putoamassa. Mitkä lie fiilikset niilla kymmenellä muulla kepulaisella, jotka tuosta kyseisestä vaalipiiristä ihan tosissaan yrittävät mukaan. Varmaan ihan kivat, jos kerran tosissaan yrittävät. Tiedetään niitäkin, jotka ikään kuin heittivät hanskat tiskiin kesken vaalitaiston, ja sitten jäivät niukasti rannalle.

S.

ps. Aina päivisin on ajatuksia, mutta ne haihtuvat. Illalla on sitten enää tyhjän talon rauha.

Saunan porstua maalautuu. Miehelläni on vapaapäivä, niin kuin näkyy kuvasta. Mutta minä en ole saanut aikaan mitään. No jaa, käynyt kaupassa ja siivonnut nuoremman sotkuja ja poiminut leluja lattialta ja putsannut kanin häkkiä ja pessyt pyykkiä ja latonut tiskiä koneeseen ja siivonnut nuoremman sotkuja ja lohduttanut poikia ja komentanut niitä ja siivonnut nuoremman sotkuja ja siivonnut pihaa ja laittanut ruokaa ja kaivanut kumppareita varastosta ja siivonnut nuoremman sotkuja ja vienyt roskiksia. Mutten mitään näkyvää. Vieläköhän tässä ehtisi tälle päivälle? 

Ihana ilima.

K.

Sellainen päivä. Oli siinä muutakin: kiukuttelua, haukottelua, kanin juoksuttelua, seurustelua, herkuttelua, suunnittelua, pahaa pullaa ym. Eilistä parempi. 

K.

Sain sänkyyn mm. aamukahvin, ruusukimpun ja maalipurkin. Armas paineli jo maalipurkin kanssa saunalle! Olen hyväntuulinen. Touhuaminen on parasta. Lähden tästä asioille. Etsin naulakkoa, tyynyjä ja sen sellaista. Päivä on pilvinen, mutta aurinkoinen. 

Hei vaan! Puro huus ohi rynnäten
pois alta, on kiire mulla!
Koko metsä on tänään laastava
kevät-hienohelman tulla!

Pois alta, tai kera vanhan muun
sinut laastaan, vanha veli!
Puro silmää iski ja nauraen
ohi mennä pärskytteli.

Oli nuori metsä ja nuori maa,
sini taivaan nuorna väikkyi.
Koko metsä viritti viulujaan,
koko metsä laulua läikkyi.

Kevät saattoi tulla tänään jo!
Oli kiirettä siks joka puolla.
Sinivuokot, silmät pestyinä,
piti vartiota jo tuolla.

Olikohan Pohjanpäätä. Korjatkaa jos olen väärässä. Olen muuten kummastunut täkäläisiin. Kerrankin asioin parhaana aurinkoisena kevätpäivänä, kun vesi tippui joka räystäästä ja lätäköitä oli kaikkialla ja aurinko mitä suurimmassa määrin teki työtään luonnossa ja luulisi että ihmisten mielissäkin. Niin ei, tämä jonka kanssa asioin sanoi, että ärsyttää, kertakaikkiaan, tämä kevät joka ei tule, että lunta vielä on kaikkialla, niin ärsyttää. En voinut yhtyä. Siinähän se oli kevät olemassa juuri.

K.