K.

Stiiknafuulia

Kun olin pieni, minulta menivät sekaisin sanat 'jemma' ja 'majoneesi'. Se johtui siitä, että en ymmärtänyt kumpaakaan. Jemman ymmärsin jossain vaiheessa olevan paikka, ja se oli vanhempieni makuuhuoneessa. Muistan hyvin varhaisesta lapsuudestani, miten jemmassa säilytettiin pötkön muotoisia suklaanappijonoja, Marapoun sellaisia. Se oli ylhäällä, enkä muista pääsinkö koskaan sinne varkaisiin. Ihan oikeasti en muista, mutta tiedän, että mieli teki. Yhtä ja toista muuta makeaa kyllä varastin eri näköisistä jemmoista, tulkoon se nyt tässä sanottua vaikka pahalta kuulostaakin.

Majoneesista en piittaa koska se on emäksistä tai hapanta. Siinä saattaa olla etikkaa taikka muuta väkevää, enkä minä kaipaa elämääni sellaista. Kesäkurpitsaakaan en tapaa maistella, mutta olen antanut itselleni luvan ajatella, että jos ensi kesänä minulle annetaan kesäkurpitsasatoa, saatan maistella niitä. No, katsotaan.

Aikuisena ei mene majoneesit jemmaan eikä toisinpäin. Elämä saattaa muuten vain mennä sekaisin. Siihen voi tulla kupruja, kuten on tullut talomme ulkoseinään kun sadevesi on pitkän aikaa valunut sitä pitkin alas. Elämän kuprut voivat puhjeta, maali voi rapistua tai sadevesi voi lakata satamasta ja seinä pääsee kuivumaan. Vertaus talomme seinän ja ihmisen elämän välillä ontuu sikäli, että jos seinä on varjoisella puolella, sinne ei aurinko paista vaikka mikä olisi. Joskus tosin tuntuu, etteivät kaikki ihmiset saa syntyä sinne aurinkoiselle puolelle, vaan kupruja tulee syntymälahjaksi. Elämä ei ole reilua, kuten vanhempi pojistani toisinaan muistuttaa pienempää silloin, kun tämä on joutunut kärsimään.

Onneksi kasvillisuus yltää joka kolkkaan. Nekin, jotka ovat syntyneet patterin rakoon tai alapohjaan, saavat kasvillisuudesta osansa. Kasvit pitävät meidät hengissä. Villiviini esimerkiksi voi paksusti vanhan lattiamme sisällä.  Siksipä kasveja on hyvä kasvattaa ja niiden kasvua on hyvä ihmetellä. Minä olen kiinnostunut nyt tomaateista, eikä sille ole oikein järkevää selitystä, että miksi.

Tomaatti on muuten aurinkoisen paikan kasvi. Välillä tuntuu, etten tiedä, miksi.

S.

Tosi kivat talkoot! Kiitos kaikille. 

K.

Eilinen päivä meni syljeskellessä kattoon ja likaisia astioita kasattiin tiskipöydälle isoon pinoon. Tänään saa raivata ihan urakalla, ja juuri kun oli tarkoitus aloittaa urakka, tulee naapuri keittiön ovesta, sen kompostiin menossa olevan puuron ohi, johon on nakeltu rusinoita päälle ja saa samalla harppoa parin muunkin roskapussin yli ja toimittaa asiansa. Ei ole tässä talossa kovin ehtoisa emäntä.

Huomenna on ulkotalkoot. Olkoon tämä julkinen kutsu. Aurinko on luvannut paistaa ja meillä on uusi muurikkapannu, joka lätyt hyvin paistaa talkoolaisten iloksi. 

K.

Oli kevään kesäisin päivä. Siihen mahtui paljon hyvää ja illan päätteeksi kohtasin vielä oman raadollisuuteni ja häpesin sitä yksin.

Vauva on huomannut erillisyytensä ja takertuu äitiinsä.

K.  

Du juu nou this mjuusik?

Meiltä tuon rouvelin kanssa kysyi ihan väärä ihminen väärän kysymyksen. Tai oikea ihminen tietysti oikean kysymyksen. Keljutti vain jälkeenpäin, kun en voinut vastata kysymykseen myöntävästi; Do you know this music?

Menimme nimittäin sisään kivijalkaliikkeeseen, joka muistutti enemmän jonkun epämääräisen toimiston varastotilaa. Tavaraa oli miten sattuu missä sattuu, vaikkakin lattialla mahtui kulkemaan. Kovin pölyistä tai likaista ei minun mielestäni ollut, mutta koriste- ja design-tavaraa myyvälle liikkeelle luonteenomainen järjestys ja harmonia puuttui. Tavara oli kuitenkin kiinnostavaa, tanskalaista ja kallista. Sisällä oli nuori nelikymppinen partasuu, jolla oli hyvin ystävälliset kasvot. Hän oli laihankälppänä ja puuhasteli siinä milloin mitäkin kun me kuljimme kellarihuoneistossa edestakaisin ja puhuimme äidinkieltämme.

Kohta hän oli yhden huoneen perällä levysoittimentapaisen äärellä. Pian hän lähestyi sieltä meitä ja kysyi tosiaan, tunnemmeko musiikin, jonka hän pani soimaan. Sen hymyn takia, joka hänellä oli naamallaan, olisin totisesti suonut hänen saavan myönteisen vastauksen. Harvoin on oma tunnelmani niin lässähtänyt, kun olen kertonut ihmisille, etten tunne kevyttä musiikkia kovin hyvin. Siellä soi tietysti 22-pistepirkko, sen niminen bändi on olemassa, juu. Yritin paikkailla ja passailla ja vakuutella, että melkein keneltä tahansa muulta kun olisit kysynyt, niin olisivat kyllä tienneet.

Hän sai kaikesta huolimatta mielihyvää siitä, että tunnisti puhumamme kielen suomeksi. "Tunsin heti", hän vakuutti sitten kun selvittelimme musiikin alkuperää ja elämää muutenkin.

Kävin Kalannissa. Iso talo vaihtaa omistajaa pian, ja entinen asukki tyhjentää nurkkiaan.  Rouva puhui uhkaavaan sävyyn tavaran hamstraamisen vaaroista ja mutisi jotain "enintään viidestä kirjasta". Toin keinutuolin.

S.

Ps. Lukupiirissä seuraavana Imre Kerteszin Kohtalottomuus. Ensimmäinen lyönti tulee vasta sivulla 114, ja iskee kyllä vasten kasvoja.

 

Havaintoja Kööpenhaminasta:

kevät

ei niin hienoa naista, ettei pyöräilisi

tanskalainen disaini ja kaikki putiikit!

yks hyvä irma-niminen luomumarketti

mukavat ja tyylikkäät ihmiset
kirkkoja suljetaan, niissä ei kuulemma kukaan käy

väriä siellä ja täällä ja tuollakin

lastenrattailla ei mielellään puotiin eikä kuppilaan

vehnäpitoista syötävää hyllyt pullollaan

helppo mennä, helppo olla

kirpputorit pelittää vain viikonloppuisin

kaikkia sellaisia polkupyöriä et tiennyt olevan olemassakaan

K.