Otsikointi on kuulemma journalismin kuninkuuslaji. Se saattaa olla yksi syy siihen, etten ole toimittaja, vaikka ihmiset aika ajoin minua sellaiseksi nimittävätkin.
Juho kävi katsomassa meidän taloa. Yritin kysyä, mitä hän siitä tuumaa, mutta meinasi, että ei sitä vielä tiedä, kun ei ole nähnyt isäntää työn touhussa. No, nyt on nähty Aapoa vähän aikaa. On se touhun mies, omassa lajityypissään varmasti maan terävintä kärkeä.
Toinen on tietysti Hannes. Hanneksen sivut löytyvät osoitteesta www.puusepanliikehannes.fi. Siellä on tosi hieno syöttötuoli. Olispa sellainen, ennen muuta olispa sellainen jota syöttää! Hannes on maan parhaita puuseppiä. Se on tehnyt Oulunsalon kirkon ovet. Minä näin, kun se nosti ne paikalleen. Siellä oven sisällä on tekijöiden viesti. Ei se mikään salaisuus ole, mutta älkää silti rikkoko sen takia sitä ovea, jos siellä päin liikutte. Kun en nyt ole varma, onko viesti oikean vai vasemmanpuoleisen oven sisällä, ja vaikka muistaisinkin, niin en muista, oliko se vasen sisältä vai ulkoa päin katsottuna. Eräs sukulaiseni oli nimittäin kerran lääkärissä ja kun lääkäri kysyi että kumpi jalka sinulla on kipeä, tämä sanoi jalkojaan katsoen että ylhäältä katsottuna vasen.
Ostatin pönttöuunin kuoria. Kaikki juontaa juurensa eiliseen, jolloin Aapo sanoi vastaukseksi lausahdukseeni "Se on kuule niin että ens keväänä Aapo muuraa meille pönttöuunin" että ei muuta kuin haet kuoret jostakin niin muurataan se vielä tällä viikolla. Sellaisessa on tiettyä energiaa, sellaisessa sanomisessa, enkä nyt viittaa omiin puheisiini. Soitin Joonakselle, joka oli Kankitupilta ostanut yhdet kuoret ja sittemmin niistänyt ateljeetilansa niin ahtaaksi, ettei sinne mahtunutkaan pönttöuunia oikein hyvin. Joonas oli jo ollut myymässä niitä kuoria, mutta siinä asiasta jutellessamme ja todettuani että ne ovat liiaan pienet meidän makuumme hänellä samaan aikaan vahvistui tunne, ettei hän välttämättä ole kauhean pahoillaan, vaikkeivät kuoret kaupaksi menisikään. Näin kaikki olivat tyytyväisiä kun puhelu päättyi ja minä pyysin heitä kahville kun täällä päin ajelevat.
Isot pojat kertoivat, että uusien kuorien tekijöitä on niin harvassa, että pyytävät rasvaisenpuoleisia hintoja sellaisista upouusista. Metsänkylän navetta, joka on kiskurihintaisen paikan maineessa ainakin minun korvieni välissä, myy käytettyjä hintahaarukassa 200-350. Sanotaan, että jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä ei ole totta. Sama asia tuotuna 2010-luvun yritysvalmennusmaailmaan: "Jos meillä asiakkaan kans kaikki sujuu tosi hyvin, niin me aletaan yleensä yhdessä etsimään virheitä. Et joku täs täytyy nyt olla pieles." Voi olla että tässä repliikissä ei vät kaikki glottaaliklusiilit ole oikealla paikalla, mutta näin eräs valkku kerran puhui meille. Se oli kuulemma joku ex-TV-kasvo. Kuinkakohan kauan TV kirjotetaan isolla? Varmaan niin kauan kuin sellainen laite on olemassa, eli ainakin viisi vuotta vielä. Eräs Pertti muutti nimensä, ja häntä alettiin kutsua ex-Pertiksi. Meidän isä on sanonut.
Silläkin uhalla että jokin menee pieleen kerron meneillään olevasta proseduurista. Löysin huippukuntoiset kuoret luukkuineen päivineen niine hyvineen. Hinta oli 150, ja tiedän, että joku olisi hävennyt tinkaamista. Rahti oli 50 eukkua, ja ehdotin että maksan heti tilille 150, kuljetus sisältyy hintaan. Alustavasti sovittiin näin, nyt vain odottelen soittoa että saan pohjan halkaisijan. Ja sit mä siirrän sen rahan sen tilille. Mut et voihan se olla, et se onki huijari. No, sithän sen näkee.
Meillä oksennettais, mut ku ei tuu ulos. Mulla itellä on ihan hyvä olo. Oksennustauti ilman oksennusta on kyllä vastenmielinen asia.
S.
Ankean aamun avaukseksi päätin pitkästä aikaa piristää itseäni kurkistamalla teidän blogiinne, joka on, ah, niin suloista idylliä ja arjen realismia juuri sopivassa suhteessa minun makuuni. Tykkään!! Jotain juttuasi voisin kommentoidakin Kristiina(!), mutta jätän sen tällä kertaa,(vaikka tiukkaa tekeekin, myönnän). Meillä menee maut niin kivasti yhteen, että tuntuu kuin oman kodin remontointia katselisi -sivusta. Liikaa ei kai passaisi mun sekaantua(mm. heitellä kauniita pieniä koriste-esineitä ulos roskakasaan), mutta muistan kyllä oikeinkin hyvin omat raksa-ajat ja sen, miten pienikin apu joltakulta lähimmäiseltä suuresti lämmitti ja antoi puhtia. AINA saa pyytää apuun. Kun sehän on vain järjestelykysymys tämä elämä. Jos ei muuten, niin tungetaan taas porukka teidän farmarin takapenkille ja vauva sylissä tehdään (jos tehdään) se mitä pystytään. Vieläköhän ne Sampan pelit on siellä yläkerran lattialla levitettynä... Tullaan siivoamaan ne ja voisihan sitä yrittää jotain muutakin siinä sivussa. Lauantaina vai muulloin? Laita K viestiä! Toipumisia Yrjön vierailusta. Se on kyllä maailman rasittavin tyyppi! Meillekkin tullee aina välillä mittään etukätteen ilimottamatta ja kysymättä kuinka pitkään voi olla ja niin eespäin... Koko elämä mennee ihan sekasi.
VastaaPoistaSampan pelit ovat siellä lattialla, että jos te jonkun tekosyyn tuloonne tarvitsette, niin siinä meillä on sellainen. Tuletteko lauantaina? Olemme siellä varmaan koko päivän, kun ei muustakaan ole puhetta ollut, jos vain terveitä olemme. Oikeasti ette osaa kerätä kymmenen levitetyn lautapelin nappuloita oikeisiin paikkoihin, joten antakaa olla, minä hoidan...
VastaaPoistaKuulemiin
S.
Liisu, kiitos hauskasta ja voimaannuttavasta kommentista! Olen kyllä sairastanut koko viikon vatsatautia tai mitä lie, ja ärsyttäähän tämä. Jonkun pitäis tehdä nämä minulta tekemättä jääneet työt. Samppa yrittää kaikkea vähän, raksaa ja lapsia ja kotia, mutta tietäähän sen ettei silloin ehdi mitään kunnolla. Ykä ei ole varsinaisesti meillä vieraillut, hän kun on isoveljeni, mutta tervetullut olisi.
VastaaPoistaLauantai on jo huomenna ja olen ihan pihalla talon tilanteesta, tiedän vain sen mitä sängyn pohjalta olen jaksanut kysellä. Ainakaan mitään suurtalkoita ei ole järjestetty. Olen ekaa päivää puolipystyssä, joten vähän epävarmaa on mun huomiseen osallistuminen. Kai Samppa siellä sitten touhuaa, ja ottaa varmaan ilolla vastaan apua. Keittiön lattiasta saisi rapsuttaa pahvit irti ja ruokasalista sen savikitin vai mitä onkaan. Myös kaapinovien pesua kidesoodalla sais harrastaa, jotta ne voi maalata. Se on vähän tylsä homma ja siksi kai jäänyt tekemättä.
Noita väri- ja tapettikuvioita en ole jaksanut miettiä. Nehän on toisaalta kivoja mutta toisaalta niistä saa päänsäryn. En mää tiedä Liisukka onko mulla minkään sortin tyyliä, tämäkin huusholli on vain kaikkea mitä on kasautunut elämän varrelta, ja niin on kivakin. Mutta sun tyylistäsi tykkään kovasti, joten jospa tarkoititkin sitä. :)
Siellä teidän lähistöllänne Perniössä on eräs ystävättäreni Eila Kirkola-Jokinen, jonka mies Mauri, muistaakseni Jokinen, pitää Perniön vanhan asemamakasiinin tiloissa kirpputoria, ja tavaraa on ihan mielettömästi. Suosittelen paikkaa ihan siinä mielessä, että sieltä voisi löytyä jopa pönttöuunin kuoret. Mutta toisaalta sinne voisi kätevästi saadamenemään tavaran, joka jää yli tästä projektistanne. Aivan ihania kuvia ja ihana paikka teillä näyttää olevan siellä!
VastaaPoista