Kaksi viikkoja on kisoja seurattu ja sitten tulee joku Nikita ja pokkaa pystin, kun Nancy Zhou jätetään ilman palkintoa. Sanoisinko, että ylimmäinen kuva on ihan liian nätti kuvatakseen tuntemuksia. Alimmainen osuu paremmin.
Nancyhän sai palkinnon parhaasta Tocarista. Henkinen voittaja hän on ilman muuta, ainakin meidän perheessämme. Kyllä sellaista närkästyksen värettä oli Minna Pensolan puheenvuorossa, myös Latvalan kommentissa tuloksen julkistamisen jälkeen.
Kyllä minä ymmärrän hyvin tuota Kristiinan ja muitten närettä. näreissäni olen minäkin. Ajattelin, että jos joskus vielä tapaan jonkun tuomariston edustajan, niin kysyn, millainen arvokeskustelu käytiin Nancyn pudottamisen ympärillä. Saraste kommentoi aamun uutisissa uudenlaista viulismia, joka tuo musisointiin metallica-sävyjä. Ja että kun viulu kuitenkin on vanha ja pieni soitin, niin sitä pitää soittaa sen arvon mukaisesti. Uutistenlukijan kommentti oli, että tällaista soittotapaa edusti Texasilainen Nancy Zhou...
Ei kyl tommottisel sibeliuksella mihinkään ainakaan sibelius-kilpailuissa. aika pahasti oli out of context. Onhan se tietysti omaperäistä soittaa maestoson sijaan vaikka giocoso ynnä amabile. Mutta ei mitään, sikamaisen lahjakas tyttö yhtä kaikki.
No minusta se on kyllä totta, että erinomaisen hyvä kysymys on, miten rankaista sitä, joka soittaa ohi sen, minkä tietää miellyttävän tuomaristoa. sillä eihän siitä ollut kyse Nancyn kohdalla, etteikö hän välttämättä olisi osannut soittaa, vaan siitä, mitä hän halusi tehdä. Mutta onko kyse typeryydestä? Vai hakiko hän voittoa lainkaan? Haiskahtaa vähän siltä, että ei. Miksiköhän he hänet sitten raahasivat kuitenkin finaaliin saakka?
No tuohon on kyllä vähän vaikea sanoa enää mitään. Muuta ku että nojoo. Mutta luulis, että kilpailuissa jos jossain kyseltäisiin juuri muusikoiden perään.
Jos säveltäjä on nähnyt hyväksi nuottiin esitysmerkintöjä kirjoittaa, niin on se kyllä hanurinsoittoperinteestä ettei niitä noudata. Mutta kait exhibitionismissäkin jokin oma lisäarvonsa on näin taiteellisessa mielessä. Riippuen tietysti esiintyjästä ?? Biisit on kuitenkin sävelletty keskimäärin 100+ vuotta sitten, joten "mielenkiintoisesta uudesta perspektiivistä" tulee lähinnä tämän päivän raamatuntulkinta mieleen. Ja kyl vielä simmonen täytty sanno, et aika perusosaamista se on kyllä että osaa tulla ajalaan sisään.
Tuo ilmaus 'hanurinsoittoperinteestä' ilahdutti minua erityisesti. Se on totta, että keimailulle on sijansa siinä vaiheessa, kun ensin on tietyt perusasiat, kuten sisääntulot, hanskassa. Ja minun ei ole ollenkaan vaikea samastua kapellimestari Eva Ollikaiseen, joka sanoi kiemurrelleensa vaivautuneena penkissään Zhoun exhibition aikana. Itse tunsin jotain samaa, mutta ehkä minulla oli Evaa voimakkaammin se tunne, että olen Nancyn toppahousuissa, ja että nyt ihan kohta tämä Nancy liukastuu kun kävelee peilikirkkaalla järvenjäällä. Kyllähän siinä horjuttiin, mutta kokonaisvaikutelmaksi jäi, että jäätanssin loputtua seistiin pystyssä. Kuvaavaa on, että vaikka olen kuullut tuon Sibeliuksen konserton joskus aikaisemminkin, en kiinnittänyt esityksen aikana sisääntulo-ongelmiin huomiota lainkaan. Rehellisyyden nimissä jatkan vielä, että ihan koko esitystä en kuullut, ja värkkäsin samalla puutöitä.
Sen verran teen loppumyönnytystä minäkin, että kyllähän se Nancy epäilemättä soittaisi miten päin vain sen konsertonkin jos joku vain vähän vinkkaisi. Sen luokan talentista kuitenkin on kysymys. T. Anonymous
Nancyhän sai palkinnon parhaasta Tocarista. Henkinen voittaja hän on ilman muuta, ainakin meidän perheessämme. Kyllä sellaista närkästyksen värettä oli Minna Pensolan puheenvuorossa, myös Latvalan kommentissa tuloksen julkistamisen jälkeen.
VastaaPoistaKyllä minä ymmärrän hyvin tuota Kristiinan ja muitten närettä. näreissäni olen minäkin. Ajattelin, että jos joskus vielä tapaan jonkun tuomariston edustajan, niin kysyn, millainen arvokeskustelu käytiin Nancyn pudottamisen ympärillä. Saraste kommentoi aamun uutisissa uudenlaista viulismia, joka tuo musisointiin metallica-sävyjä. Ja että kun viulu kuitenkin on vanha ja pieni soitin, niin sitä pitää soittaa sen arvon mukaisesti. Uutistenlukijan kommentti oli, että tällaista soittotapaa edusti Texasilainen Nancy Zhou...
S.
Ei kyl tommottisel sibeliuksella mihinkään ainakaan sibelius-kilpailuissa.
VastaaPoistaaika pahasti oli out of context.
Onhan se tietysti omaperäistä soittaa maestoson sijaan vaikka giocoso ynnä amabile.
Mutta ei mitään, sikamaisen lahjakas tyttö yhtä kaikki.
No minusta se on kyllä totta, että erinomaisen hyvä kysymys on, miten rankaista sitä, joka soittaa ohi sen, minkä tietää miellyttävän tuomaristoa. sillä eihän siitä ollut kyse Nancyn kohdalla, etteikö hän välttämättä olisi osannut soittaa, vaan siitä, mitä hän halusi tehdä. Mutta onko kyse typeryydestä? Vai hakiko hän voittoa lainkaan? Haiskahtaa vähän siltä, että ei. Miksiköhän he hänet sitten raahasivat kuitenkin finaaliin saakka?
VastaaPoistaNyt kun kerran kysyt, niin kyse on siitä kumpi tulee ensin: musiikki vaiko muusikko.
VastaaPoistaNo tuohon on kyllä vähän vaikea sanoa enää mitään. Muuta ku että nojoo. Mutta luulis, että kilpailuissa jos jossain kyseltäisiin juuri muusikoiden perään.
VastaaPoistaJos säveltäjä on nähnyt hyväksi nuottiin esitysmerkintöjä kirjoittaa, niin on se kyllä hanurinsoittoperinteestä ettei niitä noudata.
VastaaPoistaMutta kait exhibitionismissäkin jokin oma lisäarvonsa on näin taiteellisessa mielessä. Riippuen tietysti esiintyjästä ??
Biisit on kuitenkin sävelletty keskimäärin 100+ vuotta sitten, joten "mielenkiintoisesta uudesta perspektiivistä" tulee lähinnä tämän päivän raamatuntulkinta mieleen.
Ja kyl vielä simmonen täytty sanno, et aika perusosaamista se on kyllä että osaa tulla ajalaan sisään.
Tuo ilmaus 'hanurinsoittoperinteestä' ilahdutti minua erityisesti. Se on totta, että keimailulle on sijansa siinä vaiheessa, kun ensin on tietyt perusasiat, kuten sisääntulot, hanskassa. Ja minun ei ole ollenkaan vaikea samastua kapellimestari Eva Ollikaiseen, joka sanoi kiemurrelleensa vaivautuneena penkissään Zhoun exhibition aikana. Itse tunsin jotain samaa, mutta ehkä minulla oli Evaa voimakkaammin se tunne, että olen Nancyn toppahousuissa, ja että nyt ihan kohta tämä Nancy liukastuu kun kävelee peilikirkkaalla järvenjäällä. Kyllähän siinä horjuttiin, mutta kokonaisvaikutelmaksi jäi, että jäätanssin loputtua seistiin pystyssä. Kuvaavaa on, että vaikka olen kuullut tuon Sibeliuksen konserton joskus aikaisemminkin, en kiinnittänyt esityksen aikana sisääntulo-ongelmiin huomiota lainkaan. Rehellisyyden nimissä jatkan vielä, että ihan koko esitystä en kuullut, ja värkkäsin samalla puutöitä.
VastaaPoistaS.
Sen verran teen loppumyönnytystä minäkin, että kyllähän se Nancy epäilemättä soittaisi miten päin vain sen konsertonkin jos joku vain vähän vinkkaisi. Sen luokan talentista kuitenkin on kysymys. T. Anonymous
VastaaPoistaOlkoon se myönnytys tosiaan siunatuksi lopuksi. Keskustelut jatkuvat Power Gridin äärellä, tarvittaessa.
VastaaPoistaS.