Zhou?

Töissä tuli kaveri korjaamaan nettiyhteyttämme. Kun yritin tehdä koneella hommia, hän häiriköi työntekoani koko ajan. Koko ajan, ihan taukoamatta hän pulputti. Jaa tää on nelipistetöpseli. Ei täällä oo mitään. Onk täsä, tiiäksää onk täsä *jokuaivanhullusana* (en). Mikkola oli kyllä tehny vähän hassusti vikailmoituksen, olis voinu laittaa ton teidän firman nimen niin mää olisin löytänyt tänne, hän pajatti. Onneksi häipyi aika pian. Joko miehellä oli krooninen puheripuli tai sitten hänellä oli vain puheripuli. Yliannostus puhemagnesiumia? Tai sitten häntä vain harmitti, että hän pakkasessa joutui kaksi minuuttia odottamaan, jotta sai soitettua lasin toiselta puolelta minulle kysyäksensä, missä sijaitsen. Täällähän minä, heilutin kättäni.

Radio soitti tänään siinä tasoltaan aika ailahtelevaisessa ohjelmassaan (Duetto) rauhallista musiikkia. Tunnelma oli aika unettava. Sitten tuli Steve Reichin joku sävellys, jossa oli kaikenlaista kilkutinta. Ajattelin, että siinäpähän, kilkutatte, minä jaksan kyllä kuunnella. Mutta kyllä teiltä loppuu mielenkiinto tuohon hommaan ihan kohta. Ja niin tosiaan kävi, että kappale loppui pian näin ajateltuani. No, kunnia siitä asiasta sille, jolle kunnia kuuluu, eli tällä kertaa niille kahdelle toimittajalle, jotka väänsivät mankkansa pienemmälle ja puhkesivat puhumaan. Tällä kertaa juontajapari ei ollut kovin sähäkällä tuulella, ei totisesti.

Pönttöuuni toimii. Aluksi se kyllä savuutti aika raskaasti sisään, mutta sitten se alko vetämään.

S.