Eroica

Jääkiekkopelin jälkeen olo voi olla ihan mitä sattuu. Periaatteessa pitäs hihkua riemusta, että pääsinpäs pelaamaan ja liikkumaan. Toisaalta voi olla erilaista krankkaa tai minkäköhän paremman uudissanan vois tuohon tilalle keksiä. Kramppi on kuitenkin se täsmällinen ilmaus vaivalleni. Tai revähys. Ääh, emmätiiä.

Peli oli muuten mukavaa, ja olisin ollut varmaan aidosti hyvällä tuulella, mutta yksi pitkätukkainen nuori mies siinä vieressäni koko ajan marisi, että ei tästä pelistä tänään tule mitään. Yritä semmosen kanssa sitten pelata hyvin. En yrittänyt, yritin tulla vaihtoon niin, että saisin olla kentällä aina kun hän istuu siellä laidalla manaamassa. Se osoittautui ihan hyväksi taktiikaksi. Lopuksi pääsin puolustajaksi, koska alan olla jo vanha mies.

Mielen maaperän on määrä pehmetä Tsehovin novelleilla lukupiiriämme varten. "Meiksi on ihan pehmeenä" kertoi eräs rakas ystäväni kerran tekstiviestissään. Hänellä oli jonkin sortin romanttinen illallinen meneillään vaimonsa kanssa, ja tekstiviestitse raportoi siitä minulle sitten ihan reaaliaikaisesti. Siinä oli jotain syvää ristiriitaa, ja kuten Kierkegaard meitä on opettanut, kaikki ristiriita sisältää komiikkaa ;) Kaikki elehtiminen ilman ääntä puolestaan sisältää mimiikkaa. Tarkistin ja tulkitsin omin luvin asian Wikipediasta. Ihan vain arvaan, että on olemassa sellainenkin sana kuin miiminen. Jos on, niin aikamoinen sana kyllä on!

Olin jo pääsemässä pelistä ajoissa kotiin, kun autoni pysäytettiin. "Tuohon sellille limukalle", johon minä, että ei tässä ole vaihtoehtoja. Matkalla mietin, että raaskinkohan ostaa limukkaa, ja että toisaalta tekis mieli kahavia. Mutta kun kolme (muuta) raavasta miestä ostivat kaikki limukkaa, niin ei siinä auttanu sooloilla. Varsinkaan kun ei ollut lompakkoa mukana. Mikko, joka minut painosti limukalle keskellä yötä, sai tarjota kokispullostaan aimo mukillisen. Minä otin pillin tiskiltä ja imin sitä kautta mukin tyhjäksi. Harmikseni join suihkutellessani niin paljon vettä, että kokista olikin aika vaikea juoda puolta litraa. Taisi sinne mukin pohjalle vähän jäädä sitä ainetta. Mutta kun se lähtö siitä pöydän äärestä tapahtui yhtä nopeasti kuin siihen tulo.

Kun aiemmin päivällä tulin kotiin kantamuksineni, astuin jonkun päälle. Se särkyi. Myöhemmin vanhempi poika kertoi, että nuoremman moottorisaha on särkynyt. Minua harmitti, sillä vaikka en pidä moottorisahoista, pidän pojistani kovasti. Ja he puolestaan pitävät moottorisahoista. Erityisesti nuorempi. Ja sotimisesta vielä enemmän, jos mahdollista. Voipuneenakin hän miettii taisteluitaan, ja niissä menestymisiä. "*Itoveli* on akentti ja mää oon tota. Oikeetti *itoveli* on akentti ja mää oon tota. Litaleitta tulee litalienkeleitä ku ne kuolee." Ja kun sitten vähän tokenee, niin hetikohta on pystyssä "taittelu. Tää on totalaulu. Mä otaan tän totalaulun. Ol-ket-te-li-a!" ja niinpäin poispäin, naama hurjassa irveessä koko ajan. Nuorempaan poikaan vetoaa eritoten orkesterimusiikki. Usein se kohottaa hänen taistelumieltään ja luo uudenlaisen rohkeuden muun muassa miekkaleikkeihin.

S.