Huolestuja

Kerran törmäsin ihmiseen, joka oli itse rauhallisuus. Hän pyöritti majataloa entisen kotikaupunkini keskustassa, oli tehnyt niin jo yhdeksän vuoden ajan. Menin hänen luokseen kesken päivän työkiireet ja muut elämän murheet niskassani. Ensi kommenteista alkaen tajusin, että tämän miehen kanssa ei ole mihinkään kiire. Mies oli ihan Kalevi Sorsan näköinen. Tunsin, miten itsekin rauhoituin siellä.

Hän oli myymässä liiketoimintaansa. Ei sellaiseen touhuuh kukaan 2000-luvulla ala. Olivat vaimonsa kanssa tehneet työtä vuoroin, rouva teki 7-14 -vuoron, mies 14-18, tarvittaessa sitten 14-21 -vuoron. Seitsemän päivää viikossa. Ihan tyytyväisiltä vaikuttivat, mutta ymmärrän, että kun eläkeikä lähestyy, moinen ei enää kiinnosta.

Mikään ei oikeasti ollut muuttunut heidän liiketoiminnassaan. Samalla tavalla oli pyöritetty samaa asuntomäärää. Kesällä asuntolassa oli ahdasta, talvella homma teki loivasti tappiota. Korvaus, jonka he työstään saivat, oli vaatimaton. Vaikka kovalla ja hyvin tehdyllä työllä seuraavakin omistaja voi saada toiminnan kannattamaan, moinen sitoutuminen on kadonnutta kansanperinnettä. Niin muuttuu maailma, Eskoni. Ford transit gloria mundi - katoavaisia ovat pakettiautot. Siitä tulikin mieleeni latina, jonka luin työkaverini kädestä. Divide et impera. Suomensin sen, ja hän kysyi, että "Mist sääki sen oikke tiäsit?" Koin, että minulla on paljon enemmän syitä kysyä häneltä, miksi hän on kirjoittanut käteensä sellaista. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ei kelpaa vastaukseksi. "Ekse oo joku Hitlerin juttu?" hän kysyi, ja punasteli siinä vaiheessa jo vähän. Naisille punastelu on tosin hiemasen sallitumpaa kuin miehille. Yritin kertoa, mistä sanonta on kotoisin, ja sen jälkeen udella taas, miksi hänellä lukee sellaista kädessään. "No tää on sellanen sisäpiirin juttu, et kaikil mun kavereil on tää sama". Okei, no toi kelpaa mulle, ajattelin, ja lähdin pois. Ajaessani Hämeenlinnantietä Turkuun päin mietin, mitä minun kavereitteni pitäisi kirjoittaa käteensä, jotta tekisin saman tempun itselleni vain, koska hekin ovat niin tehneet.

Apteekissa minusta oltiin huolissaan. Ostin kilon magnesiumia, eikä nainen meinannut uskoa. Hän kysyi, mihin minä sitä. Sanoin, että ihan syötäväksi kai se on, että pikkuhiljaa. Perähuoneesta tuli toinen nainen, ensimmäinen nainen ei enää näyttäytynyt. Toinen nainen selitti, että tiedänhän, että 8,3 grammaa magnesiumkloridia vastaa 1 grammaa magnesiumia. Ja että runsas magnesiumin nautitseminen voi aiheuttaa munuaiskiviä. Ja että reseptillä määrättävässä magnesiumlääkkeessä on päiväannoksessa magnesiumia 500 milligrammaa. Sanoin, että elikkä 4 grammaa mgkloridia. Hän otti lapun, johon oli kirjoittanut minua varten faktat ylös, laski hetken ja päätyi samaan tulokseen: "Elikkä neljä grammaa magnesiumkloridia". Sanoin, että jos tätä oikein hurjasti syö, niin maha saattaa mennä ruikulle. Siitä hän säpsähti vähän, että "joo, jos sitä syö liikaa niin se aiheuttaa ripulia". Apteekista poistuttuani eli liian myöhään huomasin, että koossa olisi ollut kaikki ainekset herkulliselle keskustelulle. Hän oli jo etukäteen varautunut varoittelemaan minua yhdestä jos toisestakin asiasta. Mitä lie kuvitteli, että lusikoin magnesiumsuolaa sellaisenaan kilokaupalla naamaan. Varmaan he kaikenlaisia tapaavat, joten siihenkin ehkä ammattietiikka farmaseutteja velvoittaa, että ohjeistetaan ja valvotaan. Osto-oikeuttani eivät ehkä olisi voineet evätä, vaikka olisin uhkaillut kaataa koko pöntöllisen naamaan siltä istumalta. Olisi pitänyt lyödä vain vettä kiukaalle ja katsoa, kumman naama alkaa ensiksi punottaa.

Muuten, minulle tuo suolistoasia aiemmin kerrottiin niin, että magnesiumia on turvallista nauttia ihan reilusti, sillä ylimääräinen tulee alapään kautta ulos. Keho imee, minkä imee. Ilmaus "Siitä tulee ripuli" on tietysti saman asian kääntöpuoli. Ystävä raportoi minulle vastikään erittäin myönteisistä vaikutuksista, kun on tankannut pitkään ja säännöllisesti magnesiumkloridia itseensä ja vaimoonsa. Mm. juoksulenkin jälkeen lihakset ovat kuin ei mitään. Vuosi sitten hän oli niin vailla magnesiumia, että meinasi oksentaa ensimmäisen annoksen juodessaan. Pahaa se on, sen minäkin myönnän.

Särki - rutilus rutilus.

S.