Helena

Maammolla oli Helena Anhavan runokirja, hänellä on muitakin runokirjoja. Ja kun sen sitten avasin, niin alkoi harmittaa, että tosiaan, johonkin keskinkertaiseen syyhyn vedoten tein valinnan, etten mene kuuntelemaan Helena Anhavaa siihen luentosarjaan Turun yliopistolle, jossa on tähän mennessä ollut sekä hyviä että huonoja esiintyjiä. Helena Anhava olisi ollut hyvä, ei epäilystäkään. Tiedän, että moni on tämän huomannut jo aikaisemmin. Minun aikani oli tänään, ja sillä sipuli.

Muuten, viimeinen sarjan luento on 12.12. Silloin siellä puhutaan ruotsia enkä ole niin vapaa mies, että käyttäisin aikaani ruotsin opiskeluun sillä tavalla.

"Naapurin tytöltäkö mallin kysyt, 
naapurin tytöllä on oma tausta ja olot.
Sait toiset perintötekijät, suunnista niiden mukaan, 
oma lukunsa on jokainen, 
oman biologiansa, psykologiansa, sosiologiansa
kolmiyhteisyys itse kukin.

Tutkimusta voi tehdä ryhmätyönä, 
ihmiskuvausta ei, 
ja näytelmässä johon jouduit 
saat ihmiskuvasi tehdä yksin, 
hyvin, hirveän yksin. 
Älä yritä miellyttää muita, 
hukut muiden virtaan, 
joskus ajastaan jäljessä oleva 
voi olla edellä aikaansa. 
Pahinta mitä ihminen itselleen teki 
on että hän väärensi itsensä.

Aina on oltava niitä joiden päälle saa sylkeä: 
punikit, juutalaiset, romanit, 
nyt tuli individualistin vuoro. 
Ei yksi voi olla niin kuin kaikki, 
eivät useimmat kaikistakaan ole 
vaikka luulevat olevansa 
tullakseen hyväksytyksi.

Älä mene sukupuolten välisiin sotiin, 
ole ihmisen puolella, 
rakkauteen kuuluu ystävyys, 
ystävyyteen rakkaus, 
eikä kukaan ole niin vahva astia kuin luullaan, 
ei lapsi, ei mies, ei nainen. 
Meille annettiin tunto mielen sormenpäihin, 
se on annettava eteenpäin: 
ainoa silta toiseen ihmiseen 
on virittyminen toisen mukaan.

Kun lapsen saat, katso malli sieltä 
missä vaisto vielä on tallella, 
katso lintua, kissaa, oravaa. 
Ihminen, luonnosta vieraantunut, 
puhuu toisin kuin tietää, 
hänen on paha olla. 
Mutta ihmisen poikasella on ohut iho, 
ei höyheniä, ei karvaa, 
se tarvitsee suojaa, suojaa, suojaa.

Ei elämäntaitoa voi opettaa, 
se on opeteltava itse 
hitaina hitaina vuosina, 
ja kun jotain luulet oppineesi, 
vuodet käyvät lentämään. 
Kai se on niin tarkoitettu: 
juuri kun vieras alkaa viihtyä, 
tulee hyvästelyjen aika. 


Elämä toteutuu meissä, 
nainen työssä ja lapsissa, 
ei kenenkään tarvitse lähteä 
itseään toteuttamaan. 
Paljoa et tarvitse:
hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,
järjestys on tämä 
jotta luopuminen helpottuisi.

Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 
kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut, 
se vastaa kyllä kun maltat odottaa, 
joskus vuosien, 
joskus vuosikymmenien perästä."

Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 1974


S.