Kun painuu päivä iltaan

Joillekin kotonaolo on työtä ja työ lepoa. Jos oma tolani olisi niin kurja, voisin näillä paikkeilla yhtyä monimerkityksisesti lauluun, jossa päivä painuu iltaan työviikon viimeisen. En yhdy, monimerkityksisesti, enkä ehkä muutenkaan. Näppäilen tässä konetta kun en ole sitä ehtinyt. Jotenkin on aikoja jolloin ei ehdi, ja ehkä touko-kesäkuu oli sellaista. Olisi ehtinyt, mutta oli jokin, joka esti ehtimisen. Nyt on ollut vähän aikaa sellainen mukavan lepsu olo, olen lukenut muuatta hyvin paksua kirjaa ja vessalukemisena minulla on yläkerrassa Waltarin Feliks Onnellinen Juhon suosittelemana ja alakerrassa on muuan aikakauslehti ja kasvien nimiä seinällä tietysti. Siinä projektissa olen pian puolivälissä. Kun olen kaksi sivua opiskellut, siis ne molemmat seinällä olevat, revin paperit seinältä pois ja kiinnitän sinne uutta. On hyvä joka päivä yrittää vaivata muistia. Tänään vaivasin Pyrola Rotundifolian verran.

Näyttää siltä, että varsinaiseen tavoitteeseeni en pääse. Se on vaikeampaa kuin luulin, ja loppukiri alkaa tässäkin asiassa liian myöhään. Voisin yrittää anoa vielä yhtä lomapäivää lisää ja käyttää keskiviikon Beethovenin sinfonioiden 4-9 kuuntelemiseen. Tuskin sillä tulisi hullua hurskaammaksi, vaikka lomahan maistuu aina. Mutta kun vanhempainvapaani joulukuussa alkoi, suunnittelin opiskelevani Beethovenin sinfoniat aktiiviseen muistiini silllä konstilla, että jokaisesta sinfoniasta voisin laulaa hyryytellä kustakin osasta tunnistettavan katkelman. Oppiihan sitä uusia lauluja muutenkin ihan tuosta vaan, niin miksei sitten 36:a erilaista orkesterihumppaa? Ei opi. Niistä kyllä nauttii tavattomasti, mutta pelkästään kolmannen painaminen kaaliin edellä mainitulla tavalla vaati minulta ainakin melkoista jumppaa. Ensimmäistä olen myös kuunnellut elämäni aikana ainakin 50 kertaa levyltä, mutta silti aktiivisesti musiikin tuottaminen on toisenlainen juttu. Levyn mukana hyräily on kokonaan toinen laji.

Olemme ulkoilleet, kuten vaimoni kuvista käy ilmi. Tänään oli ensimmäinen sellainen päivä, jollaisia viime kesänä oli kolmekymmentä. Saas nähdä, montako näitä vielä tulee. Olen innostunut musiikista taas, sen saa aikaan yleensä musiikkia käsittelevä kirjallisuus mutta toisinaan myös itse musiikki. Joko linkkasin tämän tänne aiemmin? Tällä hetkellä ilman muuta maailman kauneinta musiikin ja sanan kerroskiisseliä. Basso tässä siis laulaa tenoriaariaa.

S.