Illalla touhusimme Ruusulan hämärtyvässä ilmapiirissä. Yön aikana oli pakkanen pannut tomaatin- ja kesäkurpitsanvarret. Keräsimme jäljelle jääneen sadon vuokrarivarin minikasvimaalta. Löytyi muutama mansikka, yksi kesäkurpitsa, lilliputtiporkkanoita ja aika paljon raakoja tomaatteja sisälle kypsymään. Lapsi söi lusikalla voita aamupalaksi. Taas tuli päivästä järkyttävän kaunis, ei tietoakaan syyssateista.
Olen jo vuosia sitten kerännyt aineistoa leikekirjaan. Näyttää siltä, että unelmat ovat toteutumassa. Se panee ihmisen nöyräksi. Hiiristä ja ötyköistä en ole yhtään unelmoinut, kuuluvatokohan samaan pakettiin. Ainakin yksi muumioitunut rotta jo löytyi. Lohdullista, että se on varmaan ihan tosi vanha. Esteettisyyssyistä siitä ei ole tässä kuvaa.
Varmaan aika puuhakas viikonloppu on tulossa. Tästedes jaamme puuhiamme muidenkin luettavaksi täällä.
Näyttäisi olevan ... (A.L. Terkut Joensuusta!)
VastaaPoistaKun tämän blogin aukaisin, kivat jutut ja värikkäät herkulliset kuvat rakkaista ihmisistä, tuntui kuin olisin löytänyt nälkäisenä ja väsyneenä kaappia siivotessani loistavaan paperiin käärityn herkullisen karamellin! Kiitos tästä ihanasta ikkunasta, josta saamme kurkistella elämäänne ja remonttianne. Ja tullaan varmasti käymäänkin.
VastaaPoistaIloista ja kärsivällistä mieltä remonttiin ja onnen hetkiä elämään toivoo emppu.
Kiitos blogista
VastaaPoistat. Eemeli
En tiedä mitä näyttäisi olevan, mutta tuon ensimmäisen Empun ajatuksista heräsi ajatukseni, että toivottavasti blogin lohtu ei ole yhtä pitkäaikainen kuin on karamellin tuoma lohtu nälkäiselle vatsalle. Kiitos, panemme parastamme, täällä ja työn touhussa!
VastaaPoistaNäyttäisi olevan blogin pitäjiksi. Sitähän Rissu fb-statuksessaan pohti, ja sieltä löysin tänne aarrearkkuun :-)
VastaaPoista