Terapiakävelin lauantaiaamuna Vanhalla (usein kirjoitetaan Wanhalla, minusta se on vähän hupsua) Malmilla. Toisten asumukset eivät aiheuta lihassärkyä. Idyllit olivat jetsulleen niin kuin pitää, omenatkin oikein päin pudonnet. Omalla tontilla ei sitten odottanutkaan päiväkahvi vaan työmaa.

Meillä on omasta takaa toukkali (talkkari), se leikkaa kaikki pensaat ja nurmikot sisältä ja ulkoa. Leikkaisi nuo villiviinitkin sitten, kyllä niistä on eroon päästävä.  Ja meillä on naulansuoristaja ja vasaratelineen kehittäjä, josta tulee kuulemma isona keksijä. Keittiössä  alkoi tänään irtiruuvaus ja jynssäys. 70-luvun asussa oleva keittiö saa jäädä, mutta mitäs sanotte jos väritystä vähän vaihtaisi? Kidesoodapakkauksessa lukee, että myrkytyön tuote korvaisi hiekkapaperin. Sain suosituksiakin sen käyttämiseen. Olen nyt vähän ymmällä. Pitäisikö maalipinnalle tapahtua soodapesun jälkeen jotain näkyvää? Kuka on käyttänyt, kertokoon! Samppa kurkkasi keittiön muovimaton alle ja siellä näytti olevan leveä kunnon lankku.

Ystävälliset tulevat naapurimme huolehtivat lapsista illan, ja saimme vielä istahtaa oikein aikuisporukalla. Sunnuntai tuo tullessaan yhdet synttärikemut ja varmaan vähän lepoakin. Nyt on jumeja ja kolotuksia. Vähän tuntuu rotankololta tuo asumus, kun siellä on vuoden pölyt ja hämähäkinseitit kaikkialla. Hyvä siitä silti tulee, uskottava on. Kunnon pesu kirkastaisi ilmettä.

K.