Jos en jossain vaiheessa aikuistumistani olisi opetellut juomaan kahvia, niin millä voimalla tätä arkea ja elämää sitten porskuttaisin eteenpäin. Jotkut eivät juo kahvia. En  käsitä sellaista vahvuutta. Korvaako joku muu asia muka kahvin? Korvaako tee? Voihan kahvihetkellä ilmoittaa ottavansa teetä, mutta samalla jää heti vähän ulos kuviosta, ainakaan ei ihan yhtä paljon osallistu kahvihetkeen. On ikään kuin sivujäsen, on se teetä juova henkilö kahvipöydässä. Sen takia otan usein illallakin kahvia. Yöunen menettämisenkin uhalla. Kahvia juomattomien täytyy olla jotenkin tavallista rautaisempia ihmisiä, sellaiset ehkä pärjäävät elämässä ilman kahvia. Minä en tule koskaan onnistumaan siinä (nykyään kuulemma hyväksytään tämä futuuri-ilmaus suomessakin). 

Kyllähän te kaikki tiedätte, ainakin te oikein läheiset, että ei se ole se neste, vaan se seura.  Kuka nyt yksin kahvia juo? Seura kuin seura on kahvihetkellä hyvää. Kahvinjuonti ainakin yhdistää, jos ei mikään muu. Kupista kiinni pitäminen tuo turvaa, jos seura jännittää. Oleellista on, että kupissa on kahvia, eikä vaikkapa fantaa. Sillä ei sitten enää ole mitään merkitystä, millä kahvi on höystetty. Jotkut laittavat jopa hunajaa. Minä laitan maitoa ja on tärkeää, että saan itse kaataa sen. Jos annan tuon puoliskon lorauttaa, sitä tulee aina liikaa. Kotona asuessani keittelin joskus kahveja vanhemmilleni. Muistaakseni äidille piti laittaa maitoa enemmän, isälle vain sen verran että väri vaihtuu. Kuulin eilen aamukahvilla, että eräs mieheni sukulainen juo kahvinsa mustana! Appiukko laittaa aina palasokeria ja maitoa. Se kyllä tiedetään. Kullakin on omat mieltymyksensä. Niin kuin tuo, että jos miestäni oikein haluan ilahduttaa, lämmitän hänelle kahvimaidon. Tai vielä parempi, jos lämmitän navettamaidosta kuoritun kerman.

Kahvihetkistä olen ennenkin saarnannut. Minusta ei ehkä siksi ole opettajaksi, kun siinä työssä ei koskaan ole oikeaa luovaa kahvitaukoa. Joka välkällä voi yrittää, mutta koskaan ei  oikeasti ehdi. Hyvä kahvihetki voi pelastaa raskaankin päivän. Joskus kahvihetki menee pahasti pieleen. Yleensä syynä on liian korkeat odotukset, ja toiveiden kohtaamattomuus. Kahvihetkellä pitää olla läsnä.  Auta armias, jos vaikka puhelin koko ajan pirisee.  Tai jos kanssakahvittelija lukee  kirjaa.  Teehetkikin voi samasta syystä epäonnistua, mutta koska kyseessä on vain teehetki, ei epäonnistuminen ole ihan niin traagista.

K.