Kuopukseni täytti kolme vuotta. Meillä oli virkistävä ilta hyvin ihanien ihmisten seurassa.
Mutta mikä saa ihmisen kiitämään läpi elämänsä jollakin ohituskaistalla? Miksi ihminen on aina jonnekin menossa tai jotakin muistelemassa? Elämä on ihmeellinen - ja ohikiitävä. Keskeneräisyyden hyväksymisen vaikeusko estää elämästä tätä ainutlaatuista hetkeä, joka nyt on? Kiirehän tulee ihmisen sisältä, ei se ulkoa tule.
Polvet polvien tietämiin nousi, vanheni, läks - mihin niin?
K.
Onnea pikku Mitjalle!
VastaaPoistaSe oli ihan vasta kun tuppauduttiin kolmestaan (Samppa, minä ja Martta) teille vauvaa katsomaan. Oli kiva ilta silloin. Ja niin se aika kuluu. Mihin se oikein katoaa? Miten kaikki ihanat yksityiskohdat unohtuvat? Niin vähän muistaa. Katseltiin tänään pieniä videonpätkiä viiden vuoden takaa. Uskomatonta, miten kaikki se on vain liukunut unholaan! Esim. Leevi vauvana jokeltelee tuvan lattialla, ja en voi käsittää, että tuota olen pitänyt joskus paljon sylissä. Ja Sohvi kaksivuotiaana, mikä suloinen pieni ilmestys, Liina neljävuotiaana, niin kuin nytkin, mutta vain roimasti pienempi. :)
Taas niin kivoja kuvia.
Ja on hyvin ihana asia se, että olette löytäneet niitä hyvin ihania ihmisiä sieltä.
Kiitos Eeva Maija. Mitja täytti kolme jo marraskuun viimeisenä. Iso poika. Mutta Petja näyttää tuossa kolmevuotiskuvassaan silti isommalta, kuin tuo kuopukseni. Tukkakin leikattu niin kuin isoilla pojilla.
VastaaPoistaKatselin eilen vanhoja kuvia. Nuo neljä kuvaa ovatkin kaikki vanhoja, vain yksi on eilinen. Löysin Eeva Maija teidänkin perheestä mukavia kuvia, kun kävitte meillä Saarelassa Samulia onnittelemassa jne. Teki mieli laittaa niitä tänne, mutta en periaatteesta kehdannut. Aika on kummallinen asia, ja elämä myös. Ihmisen järki on todella rajallinen. Vain hetkittäin käsittää, miten vähän käsittää. Sitten taas unohtaa että ymmärsi rjallisuutensa laitaa ja luulee ymmärtävänsä paljonkin.
Muistan muuten ihan hyvin minäkin, kun kolmestaan tulitte meille.
Täällä on ihania ihmisiä, ja tänne on puolessatoista vuodessa kasvattanut jo juuria aika paljon. Silti ikävöin kaikkia teitä siellä. Tulkaa käymään.