tiistai 11. tammikuuta 2011

Happamia

Blogitekstit eivät ole useinkaan happamia, toisin kuin pihlajanmarjat ja vaikkapa elämä. Anna Amnell kirjoitti Parnasson blogin kommentissa seuraavaa:

"Tämän päivän HBL:ssä kirjoitettiin, että päiväkirjoissa ihmisillä on ollut tapana purkaa negatiivisia tunteitaan, mutta blogit ovat liiankin myönteisiä. Kirjoittaja kysyy, miksi emme uskalla tuoda esille myös negatiivisia tunteitamme blogeissa. (Kaj Korkea-aho: Bloggmys. HBL/Impuls/Kultur & nöje. 20.12.2010. )
Samassa lehdessä amerikkalainen psykologi Barbara Fredrickson sanoo haastattelussa, että aito positiivisuus on hyväksi ihmisten välisissä suhteissa, mutta positiivisuuden näytteleminen on haitaksi ihmisen omalle mielenterveydelle ja yleiselle hyvinvoinnille. Negatiiviset tunteet ovat pitäneet ihmiskunnan elossa.Positiivisten ja negatiivisten tunteiden sopiva suhde on 3:1.(Yvonne Karsten: Spela inte positiv. HBL/Kultur )
Jos olen ymmärtänyt jotain HBL:n jutuista väärin, syyttäkää tyttölyseon tarjoamaa yhdeksän vuoden “pakkoruotsia”.:)"

Tänään töissä kävi mies, joka oli ollut vihainen, syystäkin. Häntä selvästi harmitti se, että hän oli joutunut suuttumaan. Aivan kuin se nyt olisi ollut jokin häpeän aihe olla vihainen. Tai siis tietysi oli, kun hän kerran häpeää siitä näytti tuntevan, mutta mutta...

Vaikka kuinka yrittäisin olla rehellinen kirjoittaessani, niin hän, joka erehtyy vetämään kirjoitetun pohjalta johtopäätöksensä elämästäni, erehtyy. Sitäpaitsi, vaikka kirjoittaisin koko ajan muka sitä, mitä sitä mukaa tapahtuu, kaikki asiat eivät ehtisi kyytiin. En ole lukenut Alastalon salia enkä sitä Joycen Odysseustakaan (vaikka kaikki muut merkittävät kirjat olenkin lukenut)  mutta eikös niissä molemmissa ole ajatuksena, että melko lyhyt aika kuvataan melko monen sivullisen avulla. Niin, en ole sitä Sivullistakaan lukenut. ("Kerro se vitsi siitä sivullisesta")("No kerro")

Sillä jos ajan pysäyttäisi ja sitten kuvaisi sitä mitä on, niin eivät silloinkaan mitkään sivut riittäisi. En tarkoita, että itse siihen pystyisin, mutta niinku.

Mistä niinkusta tuli mieleen Tarja Halonen, joka piti jonkun viisikymmenvuotispuheensa, ja siinä sano viiskyt kertaa että niinku. Yks frendi tosin sanoo aina että niinky, mutta se on melkein sama sana.

S.

7 kommenttia:

  1. Pikkusiskosikin sanoi ennen maailmassa aina että niinky. Se kuului hänelle samalla tavoin kuin laulu "minä olen pikku tyttö aivan matalainen".

    Em.

    VastaaPoista
  2. Blogissa on kyllä vaikeaa kertoa, kuinka mälsää on, kuinka ahdistunut ja peloissaan, kuinka paljon riitelee. Kuinka köyhä ja kuitenkin välillä onnellinen. Haluaa että ihmiset muistaisivat sen, mikä itsellekin on tärkeää. Valo ja tyytyväisyys.

    Olin kuuntelemassa Antti Tikkasen ja Atte Kilpeläisen viulunsoittoa Asemalla. Oli Minnakin ja maha, jonka hän esitteli. Tyttö on kuulemma tulossa kesänkorvalla. (T. minussa asuva juorukello.) Antti soitti aivan huikeasti Telemannia, Atte soitti Bach-Kodalya ja sitten he soittivat kahdestaan jotakin mitä en muista, mutta se oli upeaa. Minnakin soitti hienosti. Oli se elämys kun itsessä oli tilaa sille. Kerrankin.

    Vähän harmitti kun Samppa joutui jäädä kotiin, vaikka olisi halunnutkin viime metreillä tulla, kun kuuli että M.P:kin on paikalla. Mutta työnsin sen harmituksen pois koska siitä ei olisi ollut kuin haittaa.

    Tyyliini alkaa kuulua tämä kaksoiskommentointi.

    Em.

    VastaaPoista
  3. Putte possun nimipäivät, kertosäe.

    Pikkutytöstä tuli mieleeni kymmenettä vuosikymmentään käyvä ihanainen vaarini, joka on useaan otteeseen esittänyt kyseisen laulun ja siihen liittyvän hyppelyn, jota nyt voi minusta tanssahteluksi kutsua. Paitsi että kun sen tekee 89-vuotias (silloin näin sen viimeksi esitettynä) niin niitä termejä voi kukin tykönään miettiä, että mikä sopii parhaiten. Siinä siis hypähdellään vuorojaloin ja läpsytellään kämmeniä yhteen vartalon edessä sekä kämmeniä myös reiden yläosiin, sivulle. Kupeitako ne ovat.

    S.

    VastaaPoista
  4. Höh. Eeämmän kommentti liittyen ämpeehen ja mun tahtotilaan on täysin keksitty.

    VastaaPoista
  5. Mää en olleskaan hoksaa kuka on ämpee.

    VastaaPoista
  6. Hauska kuulla että määki oon muka sanonu "niinky". Kun nykyään täällä etelässä asuvana se kuulostaa niin hassunhauskalta. Ja olen sitä mieltä että se kuuluu niinky siihen oulun murteeseen.

    pikkusisko.

    VastaaPoista
  7. Samuli, sulla on siltä osin kekseliäs puoliso.

    S.

    VastaaPoista