keskiviikko 29. joulukuuta 2010





Heräsin kello yksitoista, olin yltä päältä hikinen. Olin nähnyt unta kotikaupungistani ja niissä tunnelmissa viipyilin. Alakerrassa yksi oli jo potterin kimpussa ja toinen oli syönyt loppuun eilen illalla avatun konvehtirasian. Lämpötila oli laskenut kuuteentoista, patterit olivat kylmät, uunit olivat kylmät ja puita ei ollut. Pönttöuuni savutti ja savu päänsärytti, mutta häkävaroitin oli hiljaa. Se on hyvä vempele. Mutta mies oli mennyt töihinsä ja on sikäli autiota ja siksi kai koleaakin, kukaan ei lämmitä uuneja.

K. 

3 kommenttia:

  1. Puita pitäisi kyllä aina olla. Minä tykkään lämmitellä niitä. Voi että tulee hyvä olo kun takassa rätisee ja lämpö leviää pirttiin.
    Onnellista onnellista uutta vuotta teille!

    VastaaPoista
  2. Siis tykkään lämmitellä niitä uuneja...

    VastaaPoista
  3. Siis kyllä pitäisi. Olenpa haaveillut että saisin päivät pääksytysten lämmitellä uuneja ja tuijotella tulta. Nyt kun sitä saa, ei se niin romanttista olekaan. Pidän rätinästä kyllä, sehän on kodikkainta mitä on olemassa. Tänään aamulla herätessäni oli joka takassa tuli. Mutta sitten kun saisi tuijotella vain, on semmoinen olo että pitäisi tehdä jotain muutakin. Kummallista.

    Onnellista, onnellista uutta vuotta teillekin!

    VastaaPoista