torstai 9. joulukuuta 2010





Remontoiminen on kivaa. Sopii minulle, joka uutta rakentaessa olisin varmaan sormi suussa kaikkien vaihtoehtojen äärellä. Minusta helpompaa on tehdä, kun raamit jo on. Pidän rapsuttamisesta ja putsaamisesta. Hirveän kivaa kun saa muokata jostakin kolosta omanlaisensa. Ensin poistaa kerroksia päältä ja on löytöretkellä, sitten löytämäänsä maalaa tai muuten muotoilee, lopuksi laittaa kukan ikkunalle ja katselee työnsä tulosta. Semmoista käsityötä.

Tämä remontti meinasi käydä raskaaksi silloin alussa, kun luulin että minun pitää olla kaiket illat lasten kanssa kotona ja odottaa, että valmistuu. Meidän ja varsinkin minun tyyli on se, että minä remontoin siinä missä mieskin. Meillä on aika hyvä remonttitiimi. Yhdessä suunnitellaan ja yhdessä toteutetaan. Onneksi täällä on noita olliloita ja kopperoisia, jotka ovat auliisti tykänneet meidän lapsista omiensa ohella, ja me olemme saaneet aina välillä nikertää ja nakertaa yhdessä tuota taloa.

Nyt odotan kyllä sitä, että saisin jo laittaa sen kukan ikkunalle ja purnukan hyllyyn. Koitan olla katsomatta reikää tapetissa ja unohtaa puuttuvan listan. Tästä eteenpäin eletään keskeneräisyyden maailmassa (niin kuin tähänkin asti). Tuo talo ei tule ikinä valmiiksi. Mutta tänään Samuli muistutti, että siemeniä on jo ostettu kaksi paperikassillista syksyn poistomyynnistä odottamaan kevättä, jota odotamme ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Villa Roosin Aida Roos muuten oli biologianopettaja, ja Järnströmit ovat kertoneet, että vieläkin nousee vanhoja hienoja perennoita Aidan jäljiltä, jonka puutarha oli kuulemma upea. Luulen, että Järnströmin rouvankin puutarha on ollut hieno. Keväällä katsomme mitä maa työntää. On etuoikeus asettua taloon, joka on nähnyt vuosia yli sata. Kyse ei ole pellkästä vanhan tunnelmasta, on myös historia ja tarinoita ympärillä.

Nyt vain peukut pystyyn, että sähkömiehen, toisen sähkömiehen ja putkimiehen aikatauluissa on väljää ennen maanantaita. Muuten tuonne voi kyllä jo mennä asumaan. Ulko-oveen pitää sitten heti ensimmäiseksi saada joku kranssi. Haen varmaan takapihalta sembramännyn käpyjä ja teen, tai sitten villiviinin oksia. Ja hei, saa tulla avuksi raivaamaan idylliä esiin sahanpurun ja hämähäkinseitin alta lauantaina, tai pianoa ja koivuhyllyä kantamaan maanantaina. Apua varmasti tarvitaan. Sitten helpottanee.

K.

2 kommenttia:

  1. Olispa niin mukava tulla muutto- ja siivousavuksi. Parhaat hetket meidänkin rakentamisessa oli, kun talkooporukka istui kovan työn lomassa kahvilla ja juttu lensi. Ei ollut surullisia tai ressaantuneita naamoja. Porukalla kaikki sujuu.

    Enpä taida tulla, jos pakkaisin yksinäni neljä lastani ja varusteet autoon ja ajelisin sinne, minusta ei olisi mitään apua. Päinvastoin. Toivottavasti saatte apuvoimia, läheltä tai kaukaa.

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo ensimmäinen kuva! Tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista