Olen vähän tyhjäpäinen. Tyhjäpäiseksi tulin kaupungilla, ja selkäkivun siellä myös sain ja pienen päänsäryn myös. Tyhäpäisyys tarkoittaa mm sitä, että jos onkin joku ajatus, niin ei sen kanssa ole niin väliä vaikka ei ajattelisikaan sitä loppuun asti, tai sanoisi ääneen, tai jos se ei ihan niin olisikaan. Joskus sitä on ollut varma ajatuksistaan, että tätä  mieltä minä muuten olen, nyt se on se ja sama. Vähän niin kuin jotkut vaalit koko keksintönä, ei sitä jaksa ajatella loppuun asti että pitäisi äänestää ja ottaa selvää ja täyttää velvollisuutensa. Ajatus saa alun ja sitten siihen jo kyllästyy ja tulee joku muu. Ainoa millä on väliä, on puutarhanhoito, taitaa sanoa joku kiinalainen tai sen sellainen sananlasku.

Mutta eivätkö ihmiset ole vähän tyhjäpäisiä kaikki. Kaikki kiihkoaminenkin on sitä samaa, ja taivastelu ja päivittely ja varmat mielipiteetkin. En tiedä onko näin, en jaksa ajatella loppuun asti. Ainoa, millä on väliä, on puutarhanhoito.

Kävimme  yksiössä, jossa asui kolme aikuista kania ja neljä kaninpoikasta ja yksi koira, ja vain yksi ihminen. Ei siellä voinut kaivaa kameraa laukusta, kun se hetki jolloin kuopus sitten oli paikallaan pupu sylissään pidätettiin henkeä ja yritettiin vähän rentouttaa hartioita ja relata sen kymmenen sekuntia, minkä se kesti. Esikoinen oli kyllä elementissään. Hän suhtautuu eläimiin hyvin luontevasti. 

Tänään töissä oli mukavaa ja sain aikuista aamukahviseuraa.

K.