Kaiken maailman kysymyksiä

Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten, miksi soitan pianoa. Jos keksitte tarpeettomamman kysymyksen, kertokaa. Venäjän kielessä voi kysyä (ainakin) kahdella eri verbillä tuon saman asian. toinen tarkoittaa, että miksi harrastat pianon soittamista ylipäänsä, ja toinen verbi sitten korostaa par'aikaa meneillään olevaa tekemistä. Kyse oli jälkimmäisestä. Onkohan kysymyksen hyvyyden ja mahdollisten vastausten määrän välillä riippuvuussuhdetta? En tiedä, oliko roomalaisten hokema "purjehtiminen on välttämätöntä" alun alkaen vastaus johonkin kysymykseen. Jos oli, niin ihan nokkela vastaus. Sitä olisi voinut soveltaa pianismiinkin.

Se ihminen, jolle tänä aamuna työmatkaltani soitin, taisi tulla yllätetyksi. Löysin hänen puhelinnumeronsa netistä ja päätin kysyä, mitä sivistys hänelle merkitsee. Ensin tarkennettiin, että hetkinen, onko nyt kyse yleissivistyksestä vai mistä, ja sen jälkeen, että kyllä tässä kotikasvatuksesta on kyse, kotoahan se lähtee, ja kyllä yleissivistystä pitää opettaa kaikille, se on tärkeää, myös maahanmuuttajille. Sitten kysyin, mitä ajatuksia ihmisenä kasvaminen tuo hänen mieleensä. Sain palkinnoksi verraten pitkän hiljaisuuden ja sitten vaimealla äänellä lausutun tunnustuksen: olipa tosi vaikea kysymys. Siinäkin taidettiin palata tapakasvatukseen sitten vihdoin, jahka vastaamaan päästiin.

Suosittelen kaikille sitä, että soitatte ehdokkaille ja kysytte, mitä he ajattelevat mistäkin asiasta. Mitä vähemmän kysymyksessä on konkretiaa, sen parempi. Silloin on tilaa jollekin muulle, ja saattaa tulla esiin jotain, mitä ei ehkä ehdokkaan nettisivuilta löydy. Huonoin lukemasi kirja vois olla yksi kysymys, toinen tapa voisi olla se, että kysyy kirja kerrallaan, onko ehdokas sattunut lukemaan  sitä, tätä taikka tuota (Kannattaa alkaa kysyminen kronoopeista ja faameista). Ja mitä pidemmäksi ei-vastausten ketju venyy, sen pettyneemmällä äänellä sitten sanoo, että jaa. No ei kai, ei ihan tällaista, ei ole kiusaamisesta kyse vaan kansan edustamisesta. En minäkään kiusannut, vaikka vieressä istunut poikani kesken puhelun kuiskasikin korvaani: "Miten pilapuhelu sujuu?" Onneksi ehdokas ei kuullut. Älkää kysykö minulta, miksi poika nimitti puheluani pilapuheluksi.

Olin illan kotona ja soitin pianoa vähän kun oli kerran vieraita. Vieras lauloi vähän, mutta enemmänkin olisin soinut laulavan. Kun tulin kotiin, täällä oli toinenkin vierastaho, ammattilainen, mutta harmittavasti hänen kuopuksensa löi ylähampaat alahuuleensa niin lujaa, että itku oli niin lujaa, ettei hänen soitostaan tullut sitten mitään enää, niin ammattilainen kuin olisikin ollut, ja pian hän joutui vetäytymään. Huomasin tänään, että samalla kun luulen olevani yhä epäpoliittisempi ihminen, politiikka tunkeutuu elämääni yhä vahvemmin. Jälkimmäisen vieraan, jolla oli sinapinvärinen paita, kanssa pohdimme, miten se varallisuusveron poisto nyt menikään.  (Jälkimmäinen vieras on erittäin auliisti valmis pohtimaan maailman tilaa milloin vain joku on valmis keskusteluun osallistumaan) Että kun keskusta sitä puolusteli, ja toisaalta vasemmistoliittokin sotki kätensä siihen vereen, ja kun sitten kuitenkaan vasemmistoliitto ei vn.fi -sivuston hallitushakukoneen mukaan ole vähään aikaan istunut samassa hallituksessa kepun kanssa. Että jos siihen saisi vastauksen. Matille yritin siitä ongelman päältä soittaa samoin tein, muttei vastannut. Miikan numeroa minulla ei näytä uudessa puhelimessani enää olevankaan. Miikalla oli muuten kaveri, jolta sai kysyä mitä vain ja se tiesi kaiken. Kerran kuuntelin vierestä, kun hän puhelimeensa puhuen piti Miikalle lyhyen luennon Pol-Potin hirmuhallinnosta. Näinä maailman aikoina niitä luentoja voi tietysti katsoa netistä ihan milloin vain. KGB, kato googlesta, bönttö! Mutta: ongelma meillä on jälleen/ ratkaisematta tälleen.

Ensimmäiselle vieraalle kuopukseni oli todennut, että meiän itä toittaa aina tulullitia lauluja. Mielenkiintoista, voi olla, että molliin niistä on moni kirjoitettu. Mollissahan on aina rauhallisuutta, ja sitä myöten harrastelijan soitettavissa olevia nuotti-ilmiasuja. (Onkohan harrastaminen yhteydessä hartaaseen, etymologisesti?) Kaneista hän sen sijaan totesi, että Minni on poika, koska sillä on surulliset silmät, koska se on surullinen, koska se on joutunut sen veljistä erilleen. Aukotonta.

S.

ps. Tänään ohitimme Pekan kanssa liikenteenjakajan vasemmalta. Yhtä hyvin sen olisi voinut ohittaa oikealtakin. Siinä vasemmalta ohitettaessamme muistelin ääneen sitä yhtä aasia, joka ei osannut päättää, kumpaa heinäpaalia söisi, ja jahkaillessaan kuoli. Ja ajattelin vielä vähän matkaa, ääneen, että samaisen aasin tarina tuotuna 2000-luvun Turkuun voisi olla sellainen, jossa liikenteenjakaja lähestyy, ja ei oikein osaa päättää, kummalta puolelta sen ohittaa, ja törmää sitten siihen (ja kuolee). Ja sit me naurettiin.