Ronja Ryövärintytär ihastuu Birkiin, ja vaikka he ovat lapsia, siinä on minusta myös sellaista nuoren ihmisen ihastumista mukana. Kuuntelimme eilisen juhannusajelun päätteeksi Ronjaa, ja satu oli kipeimmillään. Olin joskus Soili Poijulan järjestämällä kriisitraumakurssilla, jossa saimme eväitä ammattimme puolesta kohdata kovia kokenut ihminen. Hän sanoi, että aikuisen on vaikea kohdata surevaa lasta. Minä tiedän sen. Jos lapsi sanoo, että minulla on ikävä, ja itkee, ja aikuisena tietää, että mitään ei tähän hätään ole tehtävissä, pitää olla vieressä ja sietää. Huomion johdattaminen muualle vaikka tikkukaramellin tai edes lautapelin keinoin ei ole hyvästä, vai onko? Sen tiedän, että sietäminen on vaikeaa. Lautapelaaminen on aikuiselle paljon helpompaa.
Astrid Lindgren osaa johdatella aikuisenkin ihmisen lapsen kivun äärelle, muitta mutkitta. Lapsi suree sitä, että hänen isänsä, joka häntä on jumaloinut, ilmoittaa, ettei hänellä ole enää tytärtä. Se satuttaa, sen täytyy satuttaa, lasta suuresti. Ja kun tässä surussa ollaan, koittaa ilta, jolloin kertoja toteaa, että "vaikeimmatkin päivät päättyvät aikanaan". Mitä muuta oikeastaan voikaan todeta vaikean päivän päätteeksi ilman, että kuulostaa typerältä tai liian viisaalta? Ei ehkä mitään.
S.
Minua on aina koskettanut Tuomas Anhavan runo, jossa on tällainen kohta
VastaaPoista"Poikani tuli ja hänellä oli huolta
ja minä sanoin jotain hullunkurista,
ja hän nauroi suoraan itkun lävitse
ja itku siirtyi minuun joka tiedän..."
..ehkä et aivan samaa tarkoittanut, kuitenkin aina heikottaa, kun tietää, että suru tulee ja tietoisuus kaikesta, mikä on surua ja vajavaisuutta. Eikä muuten voi olla kuitenkaan. Lapsi kasvaa ja tieto lisääntyy ja kaikki muu, elämää se on..
Meilläkin on ihan tänä kesänä kuunneltu autossa Ronjaa ja Birkiä. Jo vain se koskettaa aina vaikka ei ensi kerta olekaan.
VastaaPoistaem
Entä miten aikuinen voi katsella lapsensa tunteita tuntematta niitä itse? Miten voi olla aikuisena surevan lapsen rinnalla ilman, että suru siirtyy itseen? Eikös sen lapsen surun kohtaaminen olekin vaikeata varsinkin silloin, kun siitä tulee oma suru?
VastaaPoistaK.
Vähän sivuun, mutta kuitenkin Ronjaan: meillä yksi lapsi (4v.) saanut ko. äänikirjasta tietynlaisia vaikutteita. Joka aamu alkaa seuraavalla huudolla: "nyt voi jo herätä, mää oon pierassu aamupierun!"
VastaaPoistaem