lauantai 17. maaliskuuta 2012

Mitäs mietit?

Kun meillä oli yksi poika ja toinen oli tulossa, niin perheen äiti istui eräänä aamuna suihkun jälkeen sängyn reunalla mietteissään. Kysäisin häneltä, että mitäs mietit. Hän tuumasi, että mietin tässä vain, onko vauvalle tarpeeksi vaatteita. Silloinen neljävuotias oli vieressä ja totesi hetken kuluttua, että "Elä nyt semmosia mieti ku pue vaan ne omat vaatteet päälle". Se oli niin hyvin sanottu, että muistan sen vieläkin.

Torstaina ei tarvinnut sanoa mitään, sen kun istui vain ja kuunteli. Paraisilla on niin hyvä urkuri kanttorina, että kelpaa kehua. Kun tuo naapurin musiikkiopisto Archipelag vietti konserttiviikkoaan, olivat hoksanneet pyytää Tomilta soitantaa torstai-illalle. Bachia, Pärtiä ja voi vesseli kun en muista sen viimeisen säveltäjän sukunimeä, etunimestä nyt puhumattakaan. Olen ainakin ajatellut ja ehkä sanonutkin sen aiemmin, että Paraisten kanttori kuuluu niihin muusikoihin, joiden kyydissä on turvallista olla, voi vain sulkea silmät ja nauttia musiikista. Eilen nautin musiikin lisäksi kirkossa istumisesta ylipäänsä. Ja jos nyt samassa yhteydessä voi mainita, niin mainitaan: Nautin karamellistä.

Kielen alla on rakkula jota kolottaa. Suinen rakkula on jännä yhdistelmä koloa ja turvotusta, joiden yhteisvaikutus on lähellä nollaa.

Mendelssohnin toisen sinfonian keinahtelevaa kakkososaa on syytä kuunnella, vaikka sillä minusta noin niinkuin musiikkina on hyvin vähän tekemistä minkäänsorttisen lobgesangin kanssa. Kun muutin Ouluun aikanaan, siellä oli vastikään esitetty Mendelssohnin Lobgesang, ja siitä jotkut puhuivat. Minulle teos oli tuolloin täysin tuntematon. Kuulin sen viikko sitten, ja voin suositella kaikille, jotka juuri epäröivät, että alkaako vaiko eikö alkaa Mendelssohnin Lobgesangin kuuntelua.

S.

2 kommenttia:

  1. Kiitos vaan. Kaveri on Mauri Viitala ja teos oli hänen Toccata.

    VastaaPoista
  2. Kiitos molemmille kirjoittajille! Alkuperäinen viesti oli oiva kirjoitus arjen tapahtumista, ja 1. kommentti hyvä muistin virkistys tekijästä ja teoksesta.
    Kirjoittaja olisi voinur antaa myös tämän turvallisen urkurin nimen, hänen, jonka matkassa oli niin turvallista kulkea.
    Parainen, sen kirkko ja urkuparvi tulivat tutuiksi 1970-80 vuosikymmenen vaihteessa, kun olin tekemässä yöllistä radio-ojelmaa Enzio Forsblomin ja Hannu Taanilan kanssa.
    En ikävä kyllä enää muista silloisen urkurin nimeä. Hänkin osallistui ohjelman tekoon.

    Mauri Viital

    VastaaPoista