Menin saunaan, sillä sinne on mentävä jos sen aikoo saada lämpimäksi. Jääkiekossakin maalille on mentävä jos niitä aikoo saada tai tehdä. Jalkapallossa voi pysytellä vähän kauempana ja voi voittaa silti.
Lämmitin saunaa sahanpurulla. Keljuttaa tästä perspektiivistä, että säilytin talomme lattian alta kaivetun sahanpurun, mutta kaiken turpeen heitin pois. Ehkä toisinpäin olisi ollut hyvä. Turpeeseen olisi voinut panna vaikka perunaa kasvamaan. Nyt panin perunaa ämpäriin ja kompostiin. Pantuani perunaa kompostiin unhodin asian ja käänsin kompostin päälle puoli metriä edellisvuoden lehtikompostia. Syyskuulla on syytä odottaa perunanvarsia näkyviin siltä kohtaa.
Sauna oli "roskasauna", kuten sukulaistyttöset kutsuivat vanhempiensa tuttavapariskunnan pihasaunaa, jossa he kävivät saunomassa silloin, kun omaa saunaa ei heidän talossaan ollut. Sauna oli vanhan talon pihapiirissä, ja varmasti hieno, mutta sinne oli vain kertynyt roskia. Minullakin niin on käynyt. Niin käy aina, jos vaimon löylyttämisen edellisestä kerrasta kuluu liikaa aikaa. Jos pyytää naapurin miehen saunomaan, voi roskia kantaa hänen altaan pois eteiseen tai sammuttaa valot vain tai jotain muuta. Vaimolle moinen ei mene läpi.
Vaimoon sen sijaan ei liity mitenkään se kimalainen, jonka löysin vesiämpäristä. Se liittyy Kafkaan. Onko se muodonmuutoksia vai mikä kirja, joka alkaa siitä, kun päähenkilö herää koppakuoriaisen todellisuudesta ja heiluttaa raajojaan mutta huomaa, ettei siitä ole hirveästi apua. Kun kerta ollaan selällään. Kimalainen tosin oli mahallaan, ja luulin sitä kuolleeksi, ja otin siivestä kiinni ja kannoin ulos, ja huomasin että se kävelee, hitaasti mutta jäykästi, ja käveli kuitenkin, mateli oikeastaan. Ja otin taas siivestä kiinni ja heitin sen kauemmas. Auton konepellille, noin, sinne siitepölyn sekaan. Meillä on täällä kuten kaikkialla muuallakin kamalasti siitepölyä. Autokin on ihan pölyssä kun olemme säästäneet rahaa emmekä ole vieneet sitä pesuun. Rouva tosin löysi jostain kolmen euron itsepalvelupesulan, joten sitä täytynee kokkeilla.
Siinäpähän tokenee, ajattelin, ja jätin sen mönkimään. Saman tempun tein puukiipijälle, joka lensi ikkunaani noin 13 vuotta sitten. Se oli lähes liikkumaton, silmät taisivat räpsyä mutta ei muuta. Nostin linnun koivunrungolle, jossa huomasin sen pitkän ajan päästä liikkuneen hieman. Kun palasin puun luokse seuraavan kerran, puukiipijä oli tiessään.
En tiedä, kävikö kafkamaisesti, mutta luulin, että kimulainen jatkaa möngintäänsä siitä, mihin se saunassa jäi. Ei jatkanut, vaan jäi selälleen. Siihen jäi. Siitä minä sen sitten löysin, kun joskus ohi kuljin. Nyt täytyy vain toivoa, että pölyttäjä sai elää pitkän ja rikkaan elämän ja pölyttää mahdollisimman monta omenankukkaa. Kirsikoista ei niin väliksi, ne menevät harakoille kuitenkin.
S.
pS. http://www.cmireb.be/cgi?usr=wgtskzvzm8&lg=en&pag=1954&tab=146&rec=13210&frm=0&par=secorig1648&id=5601&flux=64646867
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti