Ei riemulla rajaa

On kulunutta ja jonkun mielestä vähän väsynyttäkin hehkuttaa sitä, mikä on oikein hienoa vaikkei siltä näytä. Tällä lyhyellä johdannolla haluan alleviivata vanhanaikaisuuttani ja keskinkertaisuuttani, ellei sitten ole kyse yksinkertaisuudesta. Olen minä siitäkin kuullut puhuttavan ;)

Olen vanhempainvapaalla vielä joitakin viikkoja. Paljon enemmän viikkoja on takanapäin, ja loma on alkunahkeuksista huomioimatta sujunut myötätuulessa, tai kuten purjehtijat ilmeisesti toivovat, laitamyötäisessä. Nyt tässä kesän tultua ja syreenien avauduttua olemme käyneet nuoremman pojan kanssa kaupassa. Hän pyöräilee jo, ja yhden melkein-nokkakolarin jälkeen varovasti pyöräileekin. Noudattaa tarkoin ohjeita, joita ei oikein ennen sitä melkein-nokkakolaria oikein oltu edes annettu. Tai ainakaan pojan pyöräilyä ei valvottu, tai ainakaan minä en valvonut.

Se pojan iloisuus aina, kun hän pyöräilee, on vain jotenkin niin tarttuvaa, että sitä on vaikea selittää. Monesti käy niin, että hän ei puhu paljoakaan, ajelee vain. Jarruttaa suojatien edellä, pyörittelee päätä. Pysähtyy, jos jään liian kauas minusta, iloitsee kun ohittaa minut ja nauraa jos minä ohitan hänet. Pysähtyy kaivamaan nenää. Penkki on niin korkealla, että pysähdyttäessä sillä pysyy vain, jos oikein varvistaa molempia jalkoja oikein nilkat suorana ja tasapainoilee ihan keskellä.

Poika ei nosta kättä ohjaustangosta vaikka tuttu tulee vastaan, mutta tuntee kyllä. Viime viikolla tyttö juoksi meitä vastaan. Tervehdin tuttavaani ja kysyin pojalta, tunsiko hän. "Tuntin kyllä. Koppeloitten pelheettä!"

Sitten on niitä iloja, joihin riittää kasvi, ihmistä ei välttämättä tarvita. Tomaatit kasvaa vaikeuksista huolimatta, salaatit elpyvät, persiljat säilyvät hengissä sun muuta. Mustajuuri työntää sekä pinnan alle että päälle tavaraa. Mutta huonoksi tunsin itseni, kun olin istuttanut kesäkurpitsan niin kehnoon paikkaan. Olen tallannut sen päälle monta kertaa. Toinen aiemmin nerokkaana pitämäni istutuspaikka on sellainen, jonka yli sekä minä että puolisoni olemme ajaneet ruohonleikkurilla. Molemmilla kerroilla siis, kun ruohoa on täällä leikattu.

Viime päivien sateiden myötä karviaiset ja viinimarjat ovat jo aika isoja.

S.