Tärppä

Ehkä se oli tärppä tai sitten lumikko. Pieni eläin kuitenkin, ja turkista päätelleen hyvin nuori. Hännän typykkä sillä oli, pähkinänruskea selkä ja valkea vatsa, kuten esimerkiksi porsailla joskus on tai mahallaan maaten ruskettuneilla albiinoilla. Se seisoi keskellä risteystä, ja autot ajoivat sen vierestä. Poliisikin ajoi siitä ihan läheltä. Minä pysähdyin ja otin kameralle elävää kuvaa elukasta. Se ei pelännyt ihmistä, tai sitten pelkäsi kaikkia muitakin asioita elämässään yhtä paljon, eikä sentähden suhteellinen ihmispelko näyttäytynyt niin suurena tai edes olemassaolevana.

Yritin saada eläimen kulkemaan tien reunaan. Tai en ehtinyt yrittää, toivoin vain ja menin sille puhelemaan asiasta. Silloin paikalle saapui mies, joka toivoi samaa mutta oli toimissaan johdonmukaisempi. Se sanoi eläimelle, että mene tuonne reunaan, ja auttoi sitä valitsemaan suuntaa sulkemalla väärän suunnan reitin kengillään ja koko kropallaan. Hillerintapainen käveli juoksenteli niin muodoin tien reunaa kohti. Se meinasi pudota kaivoon, se oli juuri sen kokoinen että olisi pudonnut kaivoon jos olisi juossut niitten ritilöitten suuntaisesti. Onneksi se juoksi vähän vinosti ja kävi vain niin, että sen jalat putosivat yhtä aikaa kaivon ritilän aukoista alas. Kuten luontevaa on ajatella, etu- ja takajalat putosivat eri aukosta ja maha tarttui kaivonkanteen. Siitä eläin pääsi jatkamaan matkaa.

Rotvalli tuotti sille vaikeuksia. Yritin taas puhua että nousehan siitä. Mies puhui minulle että ota se käteen. Minä en viittinyt kun ajattelin, että en nyt tällä kertaa koske siihen hygieniasyistä. Tarjosin miehelle toista vaihtoehtoa: Ota sinä se käteen. "Enkä ota. Mä pelkään eläimiä. Enkä mä koskaan tapa niitä."

S.