Kysyn vaan. Kysyi se poikanikin: Miten kenenkään nimi voi olla Pärt??
No, on niitä hullumpiakin. Mietin tässä hiljattain, mikä sen afrikkalaisen kuninkaan nimi nyt olikaan. Joku Goodluck tai jotain sellaista. On siinäkin, ajattelee suomalainen.
Olimme keskiviikkona Martin kirkossa Turussa. Siellä on hienot urut, niin käsitin, ja kiviset seinät, joista ääni hienosti kaikuu. Kuten nykykirkossamme on tapana, sielläkin seinät olivat etäällä ja katto korkealla. Soitimme ja lauloimme tyhjille seinille tunnin verran musiikkia. Seinät olivat tyhjänä, mutta penkeillä istui porukkaa. Luulen, että aika tyytyväistä porukkaa. Se yksi papparainenkin, joka Risto Nordellin sanojen mukaan joskus taannoin "jaksoi pitää vuodesta toiseen kuoronsa korkean tason yllä". Ja johon tämä mainio kuoromies vastasi, että "Niin, minä olen aina sanonut, että hyvä kuoronjohtaja tarvitsee vahvat jalkalihakset" ja tämän kyllä saivat tuta kaikki Candominossa sen ensimmäisen 38 vuoden aikana laulaneet. Ja miksei tietysti myöhemmätkin CandoKeskisuuret.
Niin, tämä vanhempi kuoromies oli hyvin ilahtunut kuulemastaan. Tulkaa, jos suinkin mahdollista, kuuntelemaan, miten kuoro (Paraisten vokaaliyhtye) ja viulisti Anna Rainio ja urkurit Anna ja Tomi Satomaa sekä sopraano Kaisa Takkula selviävät. Hyvin nimittäin selviävät. Oli hauskaa kuunnella, miten eri tyyppiset kappaleet tekivät tehtävänsä eri ihmisiin eri tavalla. Yksi tykkäsi yhdestä, toinen toisesta ja kolmas kolmannesta. Jonkun suosikkia toinen vähän hyljeksi. Mielestäni ohjelmisto oli monipuolinen. Esitämme siis saman ohjelmiston nyt tulevana lauantaina 7.11. Paraisten kirkossa kello 18.00 alkaen. Vai soiko siinä ne ehtookellot ensin, taitaa soida.
Sitten soi Pari Intervallo. Intervalleja on kyllä enemmän kuin pari. Aivan upea teos, jota on soitettu Paraisten kirkossa ennenkin. Kaisa Takkula laulaa yksinlaulun My Heart's in the Highlands. Linjakas, Kaisan äänelle hyvin sopiva laulu. Tämän jälkeen kuullaan Fratres. Viululle ja pianolle. Vieressäni istuva mies kuunteli teoksen, ja oli aivan toisissa maailmoissa ja tiloissa, kun teos päättyi. Tiedän, että kaikki eivät olleet. Tule kuuntelemaan, mitä tapahtuu lauantaina.
Sitten laulamme Salve Reginan. Sekin on laulettu Paraisilla aikaisemmin, ehkä kolme vuotta sitten. Sitä ihasteltiin keskiviikkona moneen otteeseen. Tämän jälkeen Tomi soittaa uruilla Mein Weg hat Gäpfel und Wellentäler. Minä nojasin urkuihin Martin kirkossa ja kuuntelin urkupillien sulkeutumisesta ja avautumisesta kuuluvaa mekaanista ääntä. Se oli mieletön kokemus. Kun teos loppui, tuntui, että olisin voinut kuunnella lopun repetitiota vielä puoli tuntia. Nyt sitä kesti enintään puoli minuuttia.
Tämän jälkeen soi Spiegel im Spiegel. Viululla ja pianolla, jota on ehdotettu uusittavaksi. Katsotaan, mihin seurakuntamme venyy. Flyygeli on lahjoitus, joten sen kunnon heikkeneminen tuo mukanaan muitakin kysymyksiä. Tässä välissä kuoro lampsii eteen ja laulaa Da Pacem Dominen. Kannattaa kuunnella. Valitettavasti emme yllä tähän linkin takaa löytyvään tempoon. Hidas on hidas, ja meidän on tyydyttävä normaaliin. Nautitkaamme silti!
Tästäkin pidin. Kuten ystäväni sanoi, ehkä teos on sävelletty "jollekin knabelle", mutta Kaisa lauloi tämän mielestäni hyvin. Ei häirinnyt sanojen epäselvyys. Musiikki oli niin kaunista. Pärtiä ei voi selittää. Se avautuu, jos avautuu. Monet palvovat häntä. On varmaan niitäkin, jotka eivät ymmärrä. Jos Pärt on tuntematon säveltäjä, nyt on elämäsi tilaisuus tulla tekemään tuttavuutta.
S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti