Aina joskus (hupaisa sanapari) on kyliä (tuo sana voi tarkoittaa ainakin kahta eri asiaa) joissa pulputetaan niin tasaisena virtana, että joku asia, joka on mielessä, ei vain saa tultua ulos, kun on koko ajan muuta asiaa. Lauantai-iltana kävi niin. Heikot asiat sortuu tosiaan elon tiellä (maisella tiellä).
Puhuin pienestä villapäästämme. Hänestä, joka kulkee "alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin". Ehdin kertoa, että kokeilimme perjantaista alkaen hänelle homeopatiaa. Ehdin kertoa senkin, että lauantaipäivänä poika on ollut entisensä, vaikka illaksi ja yöksi mahakipu palasikin. Nyt on yö, ja sain lapsen taputeltua juuri uneen. Merkillistä muuten, miten joskus keskellä yötä valvotettunakin voi tuntea iloa siitä, että saa olla ihminen toiselle mokomalle. Nimittäin, tuossa riippukeinussa hetki sitten näin tapahtui.
Ennen paatilla käyntiä soitin kaiffarilleni (pitääks toi hei sanoo et gaiffarilleni?) Ouluun (juu, on niitä vielä sieläkin joitakin yksilöitä). Se on sellainen poppamies vailla vertaa. Sillä on omituiset kädet, lämpimät, ja se korjaa kaikenlaisia vaivoja ihmisiltä. Tällä Jounilla on kohtalaisen kehno ulosanti jos sitä vertaa siihen, miten hän osaa hoitaa ihmisiä. Sinuhessa taisi olla joku erityisen sivistymätön ihminen, jota seisotettiin huoneen nurkassa aina kalloa poratessa. Hänen läsnäolonsa aiheutti sen, että potilaan veri ei virrannut. Muistaakseni mies ei osannut selittää tätä kykyään kenellekään. Vai miten se meni.
Kaiffari sanoi heti, että "Kuuleppa joo, semmonen kuule voi auttaa, jos paat peukalon sen pojan navan päälle. Ja siinä pitäis tuntua semmonen syke, tykytys, kun sydän lyö. Sen tuntee ihan selevästi."
Jouni on monta kertaa aikaisemminkin sanonut mulle eri asioista tuon "sen tuntee ihan selevästi" vaikka en tunne mitään. Esim. paikka, jota hän vaikkapa kädestä alkaa hieroa, on sellainen, jossa tuntuu "ihan selevästi" kun joku asia virtaa. Hän vertasi kerran tunnetta siihen, että kun pitää kättä vesijohdon ympärillä, tuntee selvästi, miten vesi virtaa putken sisällä, jos näin tapahtuu. Mainittakoon, että tämä on kaikista selvennyksistä selventävin, joita Jouni on antanut minulle. Ja olen sentään aika monen tunnin ajan häneltä kysellyt yhtä ja toista. Ja sekin on vähän kyseenalaista, tunnenko sen veden virtausta. Mutta se, mitä tuntee tai ei tunne, on vähän sellainen juttu, että toiset tuntee ja toiset ei. Muurahaispesän äärellä voi toisinaan saada äärimmäisen vahvan tujauksen jotain. En tiedä mitä se jotain on, mutta Jouni käyttää usein asioistaan sellaisia termejä kuin "hommeli" tai "juttu".
"Ja sitte jos se tykytys ei tunnu siinä navan kohalla, niin alat peukalolla sillai varovasti painelemmaan semmosta kehhää siitä navan ympäriltä. Ja laajennat sitä kehhää vähitellen, ja kohta sen tykytyksen löytää. Ja ku sen löytää, nii sitte alat työntämään sitä kohti sitä nappaa. Se on ihan tehokas konsti, minä oon sen mun lapsillekki opettanu, ku ne on kysyny, että miten se tehtiin, ja ne on sitä käyttäny. Sen voi tehä itellekki jos on maha kipiä."
Tälläkin kertaa yritin saada selville, mihin homma perustuu. Vastaus oli suunnilleen sellainen, jota saattoi odottaa.
"Ne tuota sannoo, että siinä on semmonen napahermo, joka on sitte pois paikoiltaan. Että se aiheuttaa sitte sen mahakivun. Joskus se voi jossaki kiertoliikkeessä mennä pois paikoiltaan. Tämä auttaa monesti jo puolen tunnin sisällä. Sitte lapset ylleesä tykkää siitä, että pittää kättä vaikka viis minnuuttia niitte maham päällä sen jäläkeen."
Jouni on merkillinen mies. Se tuntee aina toisen ihmisen kivut vaikka kättä puristamalla tai muuten koskettamalla. Olen nähnyt kahden eri ihmisen kohdalla, miten hän saa heidät heilumaan näiden ihmisten seistessä (muka) kuin tinasotilaat ja Jouni seisoo jonkun matkan päässä niitten takana. Mulla on muitakin ihmetarinoita siitä miehestä, mutta en tuhlaa niitä tänne. Kerran sain tivattua tarinan hänen lapsuudestaan. Hänellä oli mummo, jolla oli selkävaivoja. Mummu pyysi aina lastenlapsiaan hieromaan häntä ja lupasi viisi markkaa palkaksi. Jounille mummu antoi aina kympin. "Koska sinä oot ainoa, jonka hieronta auttaa."
Kuulin puhelun aikana yllätyksekseni ja surukseni, että Jouni lopettaa työnteon. Hänellä on todettu jokin sairaus, joka oikeuttanee sairaseläkkeeseen. Sanoin kuitenkin, että epäilen, ettei hän ihan kokonaan lakkaa jäseniä korjaamasta. Silloin hän madalsi hieman ääntään.
"Tuota, kyllä mää oon sillai aatellu, että kyllä minä näitä hommia sillai tuttuille teen jatkossaki, mutta en virallisesti ennää".
Riemuitsin, sillä tiesin kuuluvani sisäpiiriin.
S.
Toivottavasti tulee vielä tilaisuus sille asialle tulla ulos. Jyrättiinkö me?
VastaaPoistaVai tuliko se siis jo..?
VastaaPoistaNo jos luulet että jyräsitte, niin jää sitten siihen luuloon. Juu, tuli se. Sen piti aluksi tulla ihan tiivistettynä, mutta sitten ohessa tuli muutakin. Kun tässä ei ole ylärajaa noille merkeille. Jos siinä on useampi asia, niin voit arvailla, mikä niistä oli kielenpäällä illalla.
VastaaPoistaMä olen nyt rohkea ja rehellinen, kun sanon, etten ymmärrä tuosta homeopatiasta mitään. Olen siis lukenut jotain ja kysellytkin, mutta en ole saanut vielä tarpeeksi tujua syytä käyttää sitä. Ystävä sanoi että "todellakin on tehoa, kun miehellä oli aamulla maha kipiä ja oksetti, ja se otti yhen tapletin ja illalla se oli parantunu." Niin hiljaa vain tuli mieleen että minullakin on ollu usein maha kipiä ja oksettanu, ja se on sitte saattanu mennä ohi ilman taplettiakin. Eli en vakuuttunut tuon dialogin perusteella vielä.
VastaaPoistaHuom. En nyt tarkoita Jounia enkä muutakaan kansanparannusta enkä ruokavalion vaikutusta. Vain pelkästään tuota homeopatiaa. Kun ei maalaisjärkeni riitä siihen että lääke/tai myrkky (?), joka on laimennettu käytännössä kokonaan pois liuoksesta, voisi vaikuttaa mitenkään. Kiinnostaisi kuulla, millä perusteella te uskotte homeopatiaan.
Älkää nyt jyrätkö, ihan tosi ystävyyden ja sukulaisuuden nimissä uskallan...
Minä suhtaudun homeopatiaan avoimin mielin. En usko enkä ole uskomatta, mutta olen valmis kokeilemaan, juurikin sen myrkyttömyyden vuoksi. Sittenpähän nähdään, paraneeko sen jälkeen.
VastaaPoistaLuulen, että ihmiset usein ajautuu homeopatian pariin sen jälkeen, kun heitä on jokin asia vaivannut eikä lääkäristä ole saanut apua. En tiedä. Mitjan kohdalla on ehkä vähän näin. Lääkäri sanoi että lapsilla vain ruukaa olla maha kipeä. Ja että kun kysyttiin, miksi se yöllä vaikeroi sitä kipuaan niin kovin, vastasi että "sillä ei ole muutakaan tekemistä".
Minä muuten olen tavannut yhden toisenkin poppamiehen, joka sanoi homeopatialla hoitaneensa pahoinvoivia metsiä ;) Mm. tuhkapreparaattia oli ystävineen (joukko vanhoja miehiä) ripotellut metsään.
Homeopatiassa on muuten mielenkiintoista, miten sitä diagnoosia haetaan. Että minkä luontoinen lapsi/potilas on, salliiko lohdutusta, onko mahd. räkä juoksevaa tai sitkeää, onko mahd. itku korkeaa tai matalaa tai kovaa tai hiljaista ja sensellaisia.
S. (kommenteeraajana myös edellisessä)
No hei, mitä nää nyt tämmösistä kirjoitat, Samuli.
VastaaPoistaTuota, minä en tiedä homeopatiasta mitään. En edes kunnolla tiedä mihin se perustuu, vähän sinne päin vain. Aina välillä joku vyöhyketerapeutti määrää homeopatiaa kaveriksi. En tiedä onko niistä aina apua ja miten niitä pitäis käyttää. Sen tiedän, että jossain päin Eurooppaa saa apteekistakin homeopaattisia valmisteitä (Turussakin on yksi sellainen apteekki muuten), ja niitä kait käytetään vähän rinnakkain muiden lääkkeiden kanssa. Yhtä sellaista saksalaista homeopaattista lääkevalmistetta on meidän perheessä käytetty ja se on ihan tosi hyvä. Mihin lie perustuu. Auttaa kuitenkin joka kerta. Joku varmaan väittää, että lumevaikutukseen. En oikein usko, kun kaikki muutkin samaan vaivaan apteekista saadut lääkkeet kokeiltiin ensin tosi avoimin mielin, ja vasta viimeisimmässä epätoivossa tuo.
Mutta tosiaan, en tiedä.
Joskus näiden asioiden kanssa on ollut tunteet enemmänkin pinnalla ja kiivain mielin, nykyään vain sillain hillitysti on elää ja toimii omalla tavallaan. Vähän sieltä, vähän tuolta, mikä milloinkin toimii.
Mitään kamalaa jyräystä en itsekään jaksa vastaanottaa asian taholta, enkä oikein innostu asiasta ajautumaan perusteellisiin tieteellisiin tutkimuksiin perustuviin keskusteluihin.
Kiitos vastauksistanne! En tiedä nyt homeopatiasta paljoa enempää, mutta ehkä jotain niiden käytöstä. Mielenkiintoista oli tietää ajatuksianne, ennen emme ole tästä asiasta puhelleetkaan. :-)
VastaaPoistaMuistankin nyt: Tuolla jossain Lahden suunnalla on lääkäri, joka pitää homeopatiaan liittyvää vastaanottoa samalla ja jonot ovat sinne pitkät. Eräs ystäväni sai hoitoa lapsettomuuteen, joka tepsi. Näin minun muistaakseni. Ja kyllähän se käy tollonjärkeen, jos sanotaan että elimistössä on liikaa lyijyä ja sen takia lapsia ei ole tullut (asunut vuoden Lontoossa).
Ja Rissu, kenties tästä ei saadakaan mitään tieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa keskustelua kun homeopatiasta puhutaan. Enkä sellaisia muutenkaan kaipaa, koska en ole kovin tieteellinen itsekään ja tieteellisiä tutkimuksiakin näyttää tulevan ja menevän.
Ja sen olemme mekin huomanneet, että olemme ihmiskokonaisuuksina aika kokonaisuuksia, jossa fyysinen puoli on kietoutunut jännän monisäikeisesti psyykkiseen ja henkiseen puoleen...
Minä ihailen sitä että uskalletaan olla sitä mieltä mitä on, ja vieläpä kirjoittaa sitä blogissa. Niin että muutkin saavat ajateltavaa (jos sitä ei ole ennestään).
Eihän homeopatiasta voi mitään kovin tieteellistä selvityst antaa, kun ei sellasta tieteellistä pohjaa ole edes olemassa. Ainakaan minun tietääkseni. Sama juttu kuin esim. kaivon paikan katsomisessa pajunvitsan kanssa. Tieteellisesti ei voida mitään todistaa, mutta silti se vain ihme ja kumma silloin tällöin toimii ja jotkut uskovat siihen vankasti.
VastaaPoistaMinä olen, sekä homeopatian että kaivonkatsomisen suhteen todella skeptinen. Itseasiassa en usko kumpaankaan yhtään. Mutta se on sille sama, tärkeintä että pieni ihminen saa avun kipuihinsa. Jos sen tekee homeopatia niin hyvä niin.
No mutta heti tuli kommentteja kun on tällainen aihe. :)
VastaaPoistaEi tietenkään saada aikaan tieteellistä keskustelua. Tarkoitinkin muuta. Minä olen tosi musta tuntuu -ihminen (on sille joku muotitermikin, mikä se olikaan, ai niin vaistonvarainen vanhemmuus :P ), ja mua aina kyllästyttää joutua semmoisiin keskusteluihin näistä aiheista, joissa vastakeskustelija lyö faktaa pöytään. En pärjäisi A-talkissa. Mutta ymmärrän, että joku hahmottaa maailmansa enempi kylmän järjen kautta. Kukin saa uskoa siihen mihin haluaa, jos minäkin saan.
Laitanpa rohkeasti kommenttia, koska käyn silloin tällöin salaa lueskelemassa blogianne:)
VastaaPoistaTaannoin Helsingissä Skepsis ry:n toimesta yritettiin joukkoitsemurhaa homeopaattisin lääkkein. Tulokset jäivät valitettavan laihoiksi.
Ei tullut edes vatsanväänteitä. Tätä voisi tietysti pitää positiivisena argumenttina. Lääkkeethän eivät näin ollen todistetusti ole myrkyllisiä. Perusperiaate homeopatiassa mennee näin: Esim. Silmä vuotaa tulehduksen seurauksena. Katsotaan minkälaista eritettä tulee. Todetaan: Moottoriöljy silmässä aiheuttaa vastaavan reaktion. Lantrataan moottoriöljyä veteen suhteessa 1/100 000 tai jos halutaan tehokkaampaa, niin 1/1000 000. Nautitaan. Parannutaan.
Sinänsä koululääketiede on siinä hiukan ulalla, että lääkärit pänttää tuhansia sivuja faktaa ulkoa. Osaavat lääkkeet ja joka ainoan nivelen latinankielisen nimen, mutta eivät osaa kohdata ihmistä. Homeopaatit ynnä muut tämmöiset vaihtoehtohemmot osaa varmasti kuunnella ihmistä paremmin. Eihän keskimääräinen lääkärikään esim. koske korvatulehduksiseen lapseen juuri kuin stetoskoopilla.
Luonnonlääkkeistä sen verran kuitenkin; Petri T kertoi aikoinaan kuinka edesmennyt pianonsoitonopiskelija Turuust oli herättänyt ihmetystä ajelemalla autolla miten sattuu Linnankatua konservatoriolle, ja sekoilemalla. Sai kunnian olla ensimmäinen hullunlehmäntautiin kuollut suomalainen. Luontaistuotekaupasta oli nautittu vasikanaivouutetta.
Tervetuloa lueskelemaan blogia, salainen Urmas!
VastaaPoistaAd Paavo Kalervo: Surullinen kohtalo tällä miehellä. Niin kohtalokasta kuin kuolema onkin, tuossa on myös jotain perin koomista. Vasikanaivouutehan ei sinänsä olisi tehnyt kenestäkään sairasta; toki tunnemme prosessin joka käynnisti tämän BSE-epidemian.
VastaaPoistaBlogit ovat siitä hyviä, että niitä voi lukea salaa. Lumevaikutuksista kaimalle sen verran, että lapsellehan sillä ei pitäisi olla vaikutusta, vai? Tai ainakaan lapsi ei arvota luontaista ja koulullista lääketiedettä toistensa ylä- saatikka alapuolelle. Vatsan vaivoissansa hän on monena yönä vaatinut saada päästä lääkäriin.
En tiedä onko tämä lapsen sairauden seuraaminen kenellekään muulle kiinnostavaa kuin meille, jotka öitä joudumme valvomaan, mutta mainittakoon, että viime yö oli ensimmäinen viikkoon, jolloin ei tarvinut päätä tyynystä nostaa. Enkä tiedä, mikä muutoksen parempaan aiheutti, enkä sitäkään, onko aallonpohja jo ohitettu.
S.
Paranemista pikkuiselle ennen kaikkea!
VastaaPoistaJa sen verran, että armas kaimasi on myös kärsinyt muutaman päivän ajan vatsakivusta. Epäili mahasyöpää ja vatsahaavaa. Ja tunnustan: kokeilin tuota peukalopainelua ja kaimasi jopa salli sen.
Ja iltaa kohden mahakipu hellitti. :) (Tosin minä luulen että mahakipu johtuu poikkeuksellisista oloista saunanrakennuspuuhissa, vatsalihasten kipeytymisestä jne.) Mutta aika näyttää jos näyttää totuuden!
Kiinnostava keskustelu.
VastaaPoistaItse olen sitä mieltä, että koululääketieteen ja ns. vaihtoehtoisten hoitojen ei tarvitsisi kilpailla tahi sulkea toisiaan pois. Koululääketiedettä tarvitaan vaikkapa leikkausta vaativan murtuman hoitoon, mutta on paljon paljon oireita joita (suomalaisen) koululääketieteen keinoin ei pystytä selittämään tai hoitamaan. Jos sellaisessa tilanteessa ihminen saa vaivaansa apua muualta, se on loistava juttu tai hommeli.
Terveyskeskuslääkäri ei kuitenkaan saa kehottaa potilaita käyttämään ns. vaihtoehtoisia hoitoja, jos ei ole niihin perehtynyt, koska Valvira valvoo ja sairauskertomukseen merkityt virkalääkärin hoidot pitää olla lääketieteellisiä hoitoja. Ei ole syytä kieltääkään moisia hoitoja, esim. homeopatiaa, koska siitä ei ole haittaakaan todettu, mutta niitä potilas toteuttaa omalla vastuulla, ei lääkärin määräyksestä.
Ihmettelen silti, että terveyskeskuslääkäri "viittaa kintaalla" lapsen pitkittyneeseen mahakipuun, joka herättää öisin, ilmeisesti ilman tarkempia selvittelyjä (?). Ja tuo "sillä ei ole muutakaan tekemistä" kommentti lapsen yölliseen itkuun on ala-arvoinen.
Lääkärin vaikeus kohdata potilasta voi johtua lääkärin epävarmuudesta ja osaamattomuudesta tai kiireestä. Se on harmi. Kohtaamisella on iso merkitys. Ei se vie aikaakaan sen enempää.
Mitjalle pikaista paranemista!
Kiitos Venla kommentista! Se kyseinen lääkäri oli tosiaan surkuteltava tapaus. Lapsen kipu on kyllä jotain sellaista, jota aikuisen on ihan hirveän vaikea sietää. Tunnen sellaisiakin vanhempia, jotka lapsen pahoin sairastaessa menettävät itse toiminta- ja hoivaamiskykynsä täysin. Minun on sitä ilmiötä jollain tapaa helppo ymmärtää.
VastaaPoistaItse olin aika pahoinvoiva silloin yhtenä yönä, kun lähdin lopulta päivystykseen. Vaikka tunsin vahvasti nahoissani, että tuskin tähän täällä mitään ihmehoitoa saadaan noin vain. Mutta johonkin sitä aina sitten ajautuu, muillakin on varmasti vastaavia kokemuksia. En kyllä käsitä, miten jotkut pysyvät hengissä sellaisten 23/7 huutavien vastasyntyneiden kanssa.
V., tulkaa käymään.
Pikkumiehen vaivat näyttää parantuneen. Vyöhyketerapiaa ja homeopatiaa se sai, oliko niistä sitten apua vai menikö muuten ohi, enpä tiedä, mutta ihanaa kun lapsi on taas oma itsensä. Jossain vaiheessa näytti niin kipeältä, että meinasin kuskata uudestaan päivystykseen, mutta kun se pahin meni ohi, meni koko juttu ohi. Jännitän tässä, vieläkö jotain tulee.
VastaaPoistaSamaa mieltä olen kuin Venla, ja kaikkea voi kokeilla jos uskaltaa ja uskoo, joskus joku hörhöily voi auttaa ja joskus ei auta.
Se on kyllä kurjaa, kun lapselleen apua anovana kohtaa jonkun välinpitämättömän lääkärin, mutta semmoista elämä on,eivät ihmiset osaa läheskään aina toisiaan kohdata. Ehkä se terveyden ollessa kyseessä satuttaa tavallista enemmän. Sitä kun on jotenkin muutenkin paljaana ja vereslihalla silloin, kaipaisi myötätuntoa ja päänsilitystä.
Juuri niin. Usein on olo, että en nyt pysty tarjoamaan muuta kuin myötätuntoa (joskus jopa silitän lapsen tai vanhuksen päätä), ja toivon, että se edes helpottaa hiukan.
VastaaPoistaOlen kokeillut vyöhyketerapiaa itsekin ja saanut siitä apua nuorempana poskiontelovaivaan (vai paraniko itsestään??). Vauvan koliikki-itkuihin yli 5 vuotta sitten se ei vaikuttanut, tosin hoito jäi kesken kun muutimme pois. Ja se on tosi, että lapsen kipu tekee kipeää vanhemmallekin.
Pitäisi tosiaan tulla käymään; kiitos vain kutsusta. Meillä olisi monta kohdetta odottamassa Etelä-Suomen kiertuetta varten.
Kerran menin lääkäriin jonkun kumman vaivan kanssa. Olo oli tosi sairas, mutta silti tavalliset perusoireet puuttuivat, jotta olisi voinut esim. flunssasta puhua. Mennessäni jo jännitin suhtautumista, mutta tarvitsin sairaslomalapun. Kohtasinkin nuoren (kauniin) hyvin ymmärtäväisen ja lämpimän naislääkärin. Eihän hän tiennyt mikä minua vaivasi, mutta tsemppasi ja sympatiseerasi.
VastaaPoistaLapsetkin tarvitsevat sairastaessaan hellyyttä, huomiota ja päänsilitystä. Puhaltaminen varmaan oikeasti auttaa.
Niin että kyllä varmasti sillä on iso merkitys, jos Venla lääkärinä silität jonkun päätä. Myötätunto on varmaan usein paljon tärkämpää kuin resepti tai diagnoosi.