Lissu on rautaa. Kävi meidän talossa mittailemassa ja repi siinä samalla vasemmalla kädellä pari muovimattoa, vauva sylissä. Jos olisi puoletkin Lissun poverista, uskoisin että tuosta tulee asumus. Lissu olisi jo putsannut ja maalannut monta pintaa. Nyt on ihan harmaa olo. Ne keittiön lastulevyseinätkin. Pieni remonttibudjetti ja tiukka aikataulu.
Halutaan kuitenkin ostaa halpa ja kaunis pönttöuuni heti.
Ja näyttäisi siltä, että lauantaina on jonkunnäköiset putsaustalkoot aamupäivästä.
Lukeekohan tätä blogia koskaan kukaan?
Lukee, esimerkiksi minä nyt. Onnea teille uuteen kotiin ja kaikkeen siihen liittyvään, kuten remontointiin. Onnea Petjallekin!
VastaaPoistaKuvista en sano mitään, vetävät sanattomaksi.
Siis kaikki lukee. Aamu alkaa Rullaviisulla ja päättyy Rullaviisuun.
VastaaPoistaBlogin päivitystaajuus on ihailtavaa.
Täälläkin yksi lukija ja kuvien katselija.
VastaaPoistaVoi Lissu, Lissuja riittää, älä sinä toisenlaisiin itseäsi vertaa.
Vertaa itseesi, eiliseen ja toissapäiväiseen. Se on palkitsevampaa. Todeksi on myönnettävä että toisiksi me ei tulla vaikka miten päin itseämme venyteltäisi.
Vai semmoiset on viisut. Kiva kun olette löytäneet tänne. Pitää olla joku väylä, jota pitkin tuon tekemisen olemusta ja tunnetta ilmaisee.
VastaaPoistaEeva Maija, sinä se oikeassa olet. Mutta onneksi on lissuja, jotka joskus porhaltavat paikalle ja lainaavat visuaalista silmäänsä ja näkemyksiään. Terveisiä vielä Lissulle ja eilisestä kiitos! ;)
K.
Teillä on kiva blogi! Voi että on upeat kuvat.
VastaaPoistaÄskön tuossa saunassa totesin Tuukalle, että pitäskö meidänki kirjoittaa blogia, esmes ny tuosta porrasaukon tekemisestä, joka on tuottanut totisia harmaita hiuksia minulle. "päätimme tienata rahaa ja emme tilanneet laseja portaan kaiteisiin porrasfirman kautta, vaan edullisesti henkilökuntahintaan vaimon työpaikan suhteilla. Ja kuinka ollakaan, pien mittavirhe oli käyny ja ny ainakaan tuo iso lasi ei näytä mahtuvan. Muita ei vielä edes kokeiltu. Jätettiin jotain jännitystä vielä huomisellekin" Miltä kuulostaa, kannattasko yrittää perustaa blogia? Houkuttelevaa luettavaa, eikös? Äh, kyllä me jätetään tämä kirjotushomma teille, jotka sen näytätte osaavan. Näitä on mukava lukea! Ja katsella kuvia! Ei muuta ku paljon voimia tuohon isoon projektiin, jonka olette saaneet alulle. Kyl se siitä, kunhan muistaa vaan sen että mihinkään ei oo kiire tässä valmiissa maailmassa... Sitä tuo armas mieheni muistuttaa aika ajoin kun itellä meinaa tuskan hiki puskea näitten tekemättömien töiden seassa kahlatessa. Vähän kerrallaan ja sitten välietappien kunniaksi juhlakahvit. Ja taas jaksetaan tarttua uuteen hommaan! Terveiset poikasille, tulkaahan käymään! Mekin tuumme kyllä siellä käymään varppina täs joku kerta.
Maaherranen, ihan jännittävän jatkokertomuksen tuosta jo saisi aikaan. Heti blogi pystyyn! Minä ainakin lukisin viisi kertaa päivässä. Eihän juuri ketään oikeasti kiinnostakaan mitä villaa meidän alapohjaan pannaan tai ei panna, mutta kai se blogin viehätys piilee jossain muussa (missä?). Kaukaiset sukulaiset siellä saavat lukea, että jollain lailla ne elossa on. Toisaalta en tiedä, haluanko että kaikki kaiken tietää. Tässä onkin vähän pohtimista aiheuttanut sen miettiminen, mitä sanon. Sitä kirjoittaa koko ajan aika isolle tuttavajoukolle. Pitää sovittaa sanansa aika lailla leudosti ja kaikkialle sopivasti. Toisaalta se voi sitten kuulostaa pliisulta tai sokerikuorrutteiselta, mitä elämä ei suinkaan ole. Hyvä. Ehkä siirryn ihan pelkästään viestimään valokuvin. Mutta kun nekin näyttävät aika lailla idylliä nyt. Yritän opetella ottamaan hyviä valokuvia realistisemmalla otteella. Kameran käyttäjä aina rajaa, paljon jätetään pois, ja mulla on tapana rajata pois sitä rumaa. Mutta kun kauneus ei liene ainoa hyvän valokuvan kriteeri.
VastaaPoistaHyvä kun muistatte juoda juhlakahveja aika ajoin. Valmista ei tule heti eikä kohtakaan, vaan päänsärky jos sitä koko ajan odottaa. Siinäpä oppimista mulle. Milloin meillä ois seuraava juhlakahvittelun aihe, Samppa?
Onko tuttu Wanhan wallankumous (siinä sulle nyt oikein tuplasti sitä tuplaweetä)? Se on mulle vaan nettituttavuus, mutta livenäkin auki kerran viikossa kai. Näytti olevan kaikkea kivaa ovista ikkunoista uuneihin, ei tosin varmastikaan mitään halpaa, mutta ainakin päiväunelmiin...
VastaaPoistaPikkusen hymyilyttää kun mä tarkoitin sulle neuvoksi että juokaa juhlakahveja nyt sitten välietappien kunniaksi. Hyvä vinkki siis itsellekin, mutta eipä ole tuota hyvää oivallusta tullu moneen kertaan toteutettua... Monta kertaa olis varmaan jo ollut pätevä syy. Helpompi jotenkin toista tsempata kun että ottais omaan elämään jotain tavaksi. Välillä on se tsemppi kovin kaukana. Kuten sillon kun saunassa oltiin ja mietittiin sitä blogia. Mulla meinas ihan mieli murtua kun meni niin pipariksi tuo porraskaidehomma. Ja sitten siitä vaan kehkeytyi tuommonen hauska juttu (meidän mielestä)että ruvettas kertomaan näitä kommelluksia blogissa. Te lähimmät ihmiset varmaan ainakin tiiätte että se ei ehkä kuitenkaan olis meidän juttu, ainakaan ny tähän hätään. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eli tuo viesti saattoi ny antaa sitten väärän laista kuvaa teidän blogista. Sitä ei ollut tarkoitus mitenkään viestiä, eikä missään tapauksessa semmonen ollut mielessäkään, että teidän pitäs pidättäytyä vain kuvissa. Ei suinkaan! Nautin kyllä kun saan lukea tämmösiä blogeja (seuraan siis kahta nykyään päivittäin) kun itelle tuo kirjoittaminen ei niin kovin helppoa ole. Jatkakaa siis samaan malliin!
VastaaPoistaVoi Maaherra, en minä mitään käsittänyt väärin. Paitsi sen, että tosiaan luulen (vieläkin) teidän juovan kahveja välillä. Jos ei niin juhlakahveja, niin sitten ihan arkipäiväkahveja.
VastaaPoistaBlogin pitäminen ei oikeastaan vie paljoa aikaa, tai viehän se jo haluaa. Mutta sen voi hoitaa kevyestikin. Muutama kuva latautumaan, viuh, pari sanaa perään ja painetaan Julkaise-nappia. Enempi aikaa menee sitten siihen kun jänntetään, onko kukaan kommentoinut mitään. Käydään joka välissä tsekkaamassa.
Meidän juhlakahvit on nyt vähän kaukana. Ensin pitäis siivota pöytä. Kuulin kerran miesjoukosta (ehkä ne oli isä poikinensa, en tiedä), joka päätti alkaa ruuanlaittoon. Keittokirjassa luki aluksi "otetaan puhdas kattila". Ei tuu mitään, he totesivat, ja siihen homma jäi.
Kata, Wanhan wallankumous ei ole tähän mennessä ollut tuttu. Kiitos vinkistä, kun on paikallinenkin. Ikkunoitakin olisi... haaveilen keittiön pihanpuoleisen ikkunan palauttamisesta joskus. Aukko on suljettu, jotta on saatu seinätilaa keittiön kaapeille. Samoin on tehty kahdelle muulle talon ikkuna-aukolle. Harmi tavallaan.
VastaaPoista