Ottaa selvää (to take clear)

Pyöräytin kananmunaa. Nyt niitä taas on alkanut olla pöydällä lojumassa. Yleensä ne ovat keitettyjä, mutta kun ei tiedä, pyöräyttämällä voi ottaa selvää. Keittämätön jatkaa pyörimistä vaikka sen pyörimisliikkeen hetkeksi pysäyttäisikin laskemalla pikaisesti sen päälle käden tai kaksi sormea (esim. etusormi ja keskari on kätevät siihen hommaan) ja nostamalla ne heti ylös.

Kerran Maukka toi lautapeli-iltaan munia, pyytämättä ja lievänä yllätyksenä. Laatikossa oli 180 valkuaisen ja kuorikerroksen ympäröimää keltuaista. Niitä munia unohtui tuon tuostakin keittiön pöydälle lojumaan. Joka aamu keitin about tiun, ja eihän niitä kaikkia siinä aamurytäkässä tullut syötyä. En tiedä, kuinka paljon se tiu on, mutta kaikki munat syötiin. Kun sitten ei ollut sillä keinoin olosuhteellinen pakko keittää joka aamu kananmunaa, niin elimme hetken kaikessa rauhassa kananmunatonta elämää. Se vasta oli elämää.

Otin selvää Villa Roosin ruokasalin alapohjasta. Minulle riitti, kun pompin lattian päällä tasajalkaa (ei notkunut pahastikaan), mittasin kaltevuuden vesivaa'alla (kolmisen senttiä laskua ulommaiseen nurkkaan n. 4 metrin matkalla) ja ropsasin (puolen tunnin homma) irti kaksi reunimmaista lattialankkua. Kuivia olivat kuin beduiinin sandaalit. Tervehdin ilolla myös kauniin punahonkaista kutterinpurua, joka oli tiiviinä lattialankun alapinnassa kiinni. Seinähirsi lattian alla oli aivan tervettä, joten päätin jättää sen huoneen rauhaan ja ropsasin lankut paikalleen (homma jäi kesken, odotan että luokseni kävelee käsihöylä jolla kavennan viimeistä lankkua). Seuraavaksi pitäisi tehdä päätös, millä vehkeellä lankkujen pinnalla oleva savikitti tai sensellainen saadaan kaikkein helpoimmin irti. Ehkä ei millään, mutta millä toisiks helpoiten. Isä ehdotti kostuttamista, esmes sanomalehtipaperilla. Tjaa. Katsotaan.

Sit vielä, tinkasin jääkaapin kolmeensataan. Mun mielestä se oli halpa, kun kerran pyydettiin uuden veroisesta 350. Luulin, että rouveli oli paketoinut kaiken valmiiksi minun tulla ja ostaa, mutta mitä vielä. Pettymyshän siitä tuli, ei sillä ollu mitään kuviakaan siitä. Ja korkeuskin huoletti häntä. Ja että sopiiko niinku sillai sinne keittiöön. Eikö ne oo kaikki samanlaisia?

Pojat pölpöttävät sängyssä, paitsi vanhempi, joka aina on valmis nukkumiseen jos on tarpeeksi myöhä. Pienempi ei koskaan (nyt tultiin "mä haluitin työlä mun kanammunan" -kärjellä ulos sängystä). Kannoin hänelle muuten tyynyn, jonka kerroin olevan omani. "Saat sen lainaan", sanoin.

"Joo. Oliko te teilua?"

S.