tiistai 2. marraskuuta 2010





Mitä Tampereella on? Ojakadun Vohvelikahvilaa voi kai kutsua kantapaikaksi, sillä kävimme siellä  jo toista kertaa. Kivaa kirpputoria en vielä löytänyt. Meillä oli poikien kanssa kuitenkin mukava ja opettavainen reissu, palasimme tiedonjyväsien kera. 

Aloitin joululaulukauden Bachin Jouluoratoriolla. Tässä koraalissa koskettaa varsinkin tuo nukkuvan poikalapsen kohta. 

K.

2 kommenttia:

  1. Voi tuota kummipoikaa! Suloinen. Oliko kannattava Tampereen reissu? Vai pystyykö tuohon ny niin suoraan vielä vastaamaan. Vastaa jos pystyt. Mekin olemme nimittäin menossa sinne 3 viikon päästä koko porukalla. Vohvelikahvila näyttää houkuttelevalta, luuletko että siellä voisi käydä neljän pienen lapsen kanssa....? Voi olla että odotamme sellaista reissua että olemme pienemmällä porukalla. Voimia teille tuohon isoon urakkaan. Ja asennetta!

    VastaaPoista
  2. Kummipoika on kyllä suloinen, ja sai Kirsiltä apua, ja nyt näyttää siltä että niin sai pikkuvelikin Tänään oli eka mahakivuton päivä kolmeen viikkon!
    Vohvelikahvila on yksiön kokoinen, ja mulla oli tosi työ pitää nuo lapset aisoissa siellä. En suosittele koko poppoolle, mutta menkää joskus naisten tai Tuukan kanssa. Se on symppis paikka, listalla on pelkkiä vohveleita, niin suolaisia kuin makeita.
    Kiitos tsempistä! Toistaiseksi on ollut oikein mukavaa tämä remontoiminen.

    VastaaPoista