torstai 4. marraskuuta 2010






Siellä olikin iso ikkuna. Eikö olekin aika hermostuttavaa tapettia, vihaisia teräviä muotoja. Se oli piilossa lastulevyn alla, ja piiloon saa mennäkin. Pannaan pehmeämpää oranssia päälle. Ja tervetuloa käymään, sähkömies.

Laskin että kaksi viikkoa on aikaa remontoida, sitten siivotaan ja pakataan banaanilaatikot. Eihän tässä millään voi kaikkea ehtiä tehdä, mutta tehdään mitä ehditään. 

Mahakipupotilas on parantunut ja kyselee ihan koko ajan. "Kuka te toulu on? Tuleeko te titten meille? Onko te Teetut ito? Onko tillä pikkuveli? Onko ten itä töittä? Tulleeko te illalla kotiin?"

K.

4 kommenttia:

  1. Voi tykkään! Noista valkoisista kukista ja Mitjasta!

    VastaaPoista
  2. Täytyy kyllä sanoa että vaikka ite sanonkin, niin rouvan kuvat on komeita, kerta kaikkiaan. Eikä Mitjakaan pöllömpi ole.

    VastaaPoista
  3. Vakuutan aina lapsille, että ei se haittaa, jos on ikävä. Se on hyvä tunne. Siitä tietää, että tykkää. Saatan kuitenkin jättää tämän bloginne seuraamisen...

    ukka

    VastaaPoista