Olemme muuttaneet. Ensimmäinen hampaanpesu on suoritettu ja ensimmäinen aamupala uudessa kodissa syöty. Huomisaamuinen kahvi sujuu jo rutiinilla. Eilen illalla tein sen mitä pitää, kun muuttaa uuteen taloon: laskin ikkunat ja toivoin. En ole ihan varma, pitääkö toivoa jotain ylipäänsä, vai toivotaanko minkälaista unta haluaisi nähdä. Toivoin varmuuden vuoksi molempia. Unesta en muista mitään. Nukuin kuin tukki, kun peittoja oli päällä ainakin kolme ja villatossut jalassa, ja pieni tuuli kävi koko ajan niin että oli helppo hengittää. Lapsetkin nukkuivat hyvin, yksi ulkohaalarit päällä. Aamulla tuli kysymyksiä: missä me ollaan, kenen talo tämä on.

Kyllä täällä nyt jo tarkenee. Ja jos nyt tarkenee, niin tarkenee aina. Semmoinen on viima  ja pakkanen pihalla. Olen tehnyt pyhätöitä koko päivän. Suurin osa laatikoista on kannettu suoraan hellahuoneeseen, jota emme vielä ota käyttöön. Purettavaa silti riittää. Olen jo voiton puolella ja kranssikin on ovessa. Mutta jouluun on vain muutama yö. Stressaisinko vai mitä tekisin. En osaa päättää. Varmaan en malta olla touhuamatta ainakaan.

K.