Muuan ihminen antoi lapsilleen ohjeen: Vaikka millaisia vaikeuksia tulee elämässä eteen, niin muistakaa, että tärkeintä on, että kulissit on kunnossa.
Tätä oppia mekin rouvelin kanssa yritimme noudattaa eilen illalla. Koululainen sai tänne illaksi kaverin, joka lähti pois myöhähköllä. Poika oli vierailusta iloinen mutta myös tukevanpuoleisessa iltavillissä. Päädyin saattelemaan hänet petiin mahdollisimman suoraviivaisesti. Kun viimeiset örähdykset vielä kuuluivat yläkerrasta ja hipsin portaita alas, rouveli odotti alapuolessa kaula pitkällä. Oli kuin hän olisi kuunnellut, joko lapset ovat hiljaa, vaikka saattoi hän minuakin odottaa, aivan kuin tulisin nopeammin portaita alas kun pitää kasvoilla kysyvää ilmettä ja venyttää niskarankaa.
Kävimme teekupin ääressä päivää lävitse. Sellainen on ihan mukavaa, jos on kerrottavaa puolin ja toisin. Tai vaikka olis edes toisin, jos molemmat on sitä mieltä että tässä nyt istutaan ja vaihdetaan kuulumisia. Kun kuulumisten vaihtamisessa tultiin siihen pisteeseen, jossa kerrotaan, miten läksyjen teko koululaiselta on hoitunut, jouduimme toteamaan, että läksyt ovat jääneet tekemättä. Sitten mietimme, että aikataulu aamulla on aika tiukka, siihen niitä läksyjä ei sovi jättää. Ja hetken tuumauksen jälkeen päätimme kaksimielisesti, että läksyjenteon ammattilainen K. hoitelee yy-kirjaimen kopiointitehtävän poikansa puolesta. Toinen sivu jätettiin aamuksi tehtäväksi. Sijainen keskittyi tehtäväänsä vaikka hoitikin sen vasemmalla kädellä. Tämä tietysti autenttisuuden varmistamiseksi. (Naureskelimme etukäteen ajatukselle, että poika ilmoittaa opettajalle tunnin alussa ettei ehtinyt tehdä läksyjään ja avaa sitten kirjan todistaakseen asian:)
Aamulla tehtävävihko odotti pöydällä avattuna valmiiksi oikeasta kohdasta.
"Kuka tämän on tehny?!"
no me, kun...
"Ihan hirveällä käsialalla! Missä on pyyhekumi?? Mä en lähe kouluun jos ei pyyhekumia löydy!!"
Seurasi nopea nyrkiniskujen sarja, siis pikkumiehen nyrkkien sarja, hänen omaan päähänsä. (tämä on riitti, joka toistuu toisinaan, kun jokin vastoinkäyminen pääsee yllättämään hänet) Riensin etsimään kumia, ja löysinkin sen. Vasemmalla kädellä kyhätyt yy-jonot saivat väistyä. Esikoisemme, jolle läksyjen teko on lähes aina ollut vähintäänkin peruspuuduttavaa, toisinaan jopa vastenmielistä hommaa, rauhottui heti, kun oli saanut kumitettua "sotkut" pois. Sen ajan kun olin varannut aamiasen syöntiin, hän teki tyynesti läksyjään. Sen ajan jonka olin varannut automatkaan hän puki vaatteitaan. Poika oli lopulta tyytyväinen, vaikka en huomannutkaan eroa hänen ja Kristiinan tekemien kirjainjonojen välillä.
Myöhästyimme koulusta hieman. Toivon, ettei poika kertonut opettajalleen, miksi olimme myöhässä.
S.
S.
Heh, mitähän pojasta vielä tulee, kun on moiset vanhemmat :D
VastaaPoistaJa hei, ettekö oo ottanu huomioon, että pojan opettaja sattaa hyvinkin intoutua lukemaan tätä teidän viikkokuvakirjaanne, (päiväkirjaksi kun tätä ei kai voi sanoa...) sana nimittäin on leviävä.
O.
Ps. Miten sijoittaa tuo pilkku ennen tuota sulketta???
Hah, päivän piristys! Muistan, että mun luokalla oli yks Joni, jonka äiti teki sen läksyt usammankin kerran (se siis aina kertoi, että äiti on tehnyt läksyt). Sen takia kai se poika jäikin luokalle.. Ja sit yks Matti mun luokalla kopio siskonsa enkun aineen. Ja se jäi kiinni siitä, että se oli kopioinu sen nimeä myöten "My name is Liisa" och så vidare. :)
VastaaPoistalokikirjaan ei tiettävästi kirjoiteta kategorisesti joka päivä? Kuka tietää?
VastaaPoistaWikipedia tiesi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lokikirja
Minna esmes vois tietää tuon pilkkuasian, jos siihen joku sääntö on olemassa. Minä pruukaan käyttää sitä sulkukompleksin jälkeen. Pidän poikani opettajaa erittäin kunniallisena ihmisenä, mutta eipä sitä tosiaan tiedä, jos hän kuitenkin tänne eksyisi. Minun ja rouvelin nimillä ei muuten pääse muualle kuin Sympaalin sivuille ;)