Pimeä

Blogiin kannattaa kirjoittaa, että lamppu ei toimi. Silloin voi tulla sähkömies kylään ja korjata lampun, ja etsiä toisenkin viallisen lampun ja korjata senkin. Meille kävi näin. Tosin en nyt ole ihan varma, miten ne lamput kaikkine vikoineen ja virheineen tulivat sähkömiehen tietoon. Mutta varsinaisesti meidän perheestä kukaan ei tiennyt, että eilen kylään tullut suksienkalastelija on toiselta ammatiltaan sähkömies.

Sen olin jo uumoillutkin, että tavarankerääjä hän on, ja visualisti. Häntä viehättää vanha, ollut ja mennyt. Sain häneltä kahvipannun, joka on kuulemma Santos-keitin. Hänellä oli niitä kaksi. Kahvinsa hän tosin nykyään keittää mutteripannulla. Vanha kahvinkeittimemme hajosikin muutossa, joten keitän tällä ihan mielelläni. Siinä on kaksi suurta lasipalloa päällekkäin. Joku ehkä tuntee sellaisen.

Kyseinen mies sai siis meiltä muutaman suksiparin, vanhoista suksista kun tykkää, ja niillä hiihtelee. Papparainen, joka meille tämän talon myi, kehotti minua polttamaan puusukset saunanpesässä. Se oli hauska ja merkityksellinen ele häneltä. Hän oli vuosikymmenien ajan säästänyt vanhoja suksia, mutta sanoi minulle, että "Nuo voit vaikka polttaa." Siinä oli kyse jonkinlaisesta yhteisen sävelen etsimisestä tai muusta sellaisesta. Tai sitten se oli koodikieltä, johon kuuluikin vastata niin, miten vastasin: "No ei hyvänen aika sentään, enhän minä noita ensimmäisenä pesään työnnä". Ja Pappa hymisi pienoista hyminäänsä, josta ei tosin kuulunut mitään ääntä. Mutta sen hyminän näki naamasta. Olisi kiva nähdä se naama nyt, esmes salissamme tai jossain muualla. Mitäköhän se oikein ajattelee? Luulen, ettei uskalla paljon ajella edes talomme ohitse. Sillä varmaan tunteet kuohahtaa. Tai sitten lapset on kieltänyt pappaa menemästä Kankurinkadun ikkunan taakse vetistelemään (verhojahan meillä ei ole). Minä saattaisin evästää vanhempiani samoin, jos olisivat moiseen höpöstelyyn taipuvaisia. Eivät ole, taipuvaisia eivätkä muutenkaan taloaan myymässä.

Nuohooja muuten kertoi vastaavan tapauksen eräästä papasta, joka oli myynyt talonsa nuorelle parille, nuohoojan tuttavalle. Eräänä lauantaiaamuna talonväki oli nukkunut vähän pidempään. Herääminen oli tapahtunut komean pihalta kuuluvan metelin myötä. Kurkistus verhojen takaa varmisti asian: Talon vanha omistaja työnsi ruohonleikkuria, bensiinikäyttöistä, kuin miehuutensa päivinä. Ohi ajaessaan hän oli huomannut ja tuumannut, että kas, kun on, miten onkin ruoho noin, jäänyt tai jätetty, leikkaamatta. Ja silkkoa laupeuttaan sitten hakenut vanhasta tottumuksesta leikkurin vajasta ja tuumasta toimeen.

Mutta tyhjää täynnä ja pimeyttä puolillaan, sanotaan. Pimeyttä on yli puolenvälin, sanoisin, ja tyhjyyttäkin ihan riittämiin. Riippuu, millä mitataan.

S.