Kaikilla mausteilla

Sinapissa leirikeskuksessa oli niin virkistävää, että sitä voi hyvin sanoa levoksi. Sai olla ja mennä valmiin päälle. Vanhempi nimitti sitä määräyspaikaksi. "Kiva olla tämmösessä määräyspaikassa, jossa aina sanotaan, mitä tehdään seuraavaksi" hän tuumasi riisuutuessaan saunan pukuhuoneessa. Siitä hän valui kylpyhuoneeseen ja lotrasi siellä ihan mielettömästi. Minulla ei ollut sydäntä eikä varmaan ekoajattelua tarpeeksi kieltää poikieni vedenlaskua. Varsinainen vesilaskuhan ei lopulta tullut minulle, vaan seurakuntayhtymälle, joka leirikeskuksen omisti. Täällä kotona meillä on hirveän huonot puitteet lotraamiselle, enkä ole sen asian johdosta vihainen, paitsi vesijohdosta.

Kuoro harjoitteli, minun tehtäväni oli hoitaa kahta helppoa lasta. Kiusasin kanssaihmisiäni roikkumalla säännöllisen epäsäännöllisesti harjoituksissa ja solfaamalla tenoristemmaa niin paljon kuin en osannut. Sillä aikaa laiminlöin lastenhoitoa. Välillä olivat tyystin eri rakennuksessakin. Vanhempi luki Aku Ankan taskukirjaa, nuorempi piirsi barpapapa-magneettipiirustuslevyyn. Kurkkuni oli kipeä kuin mikä, mistä tulikin mieleeni, että onpahan vain minuakin joskus nimitelty ruostekurkuksi tähtisolistiksi. Mutta niin vain rääyin. Perjantai-iltana yksi kuorolainen, Anne, piti alustuksen aiheesta Matteuspassio taikka jotain sinne päin. En ole koskaan tavannut toista ihmistä, joka olisi ollut syvemmällä Bachin musiikissa kuin hän. Puheenvuoro oli äärimmäisen mielenkiintoinen, harmi etten ehtinyt jututtaa häntä aiheesta enempää. Mutta opin sen, että johtosävel on sitä korkeampi, mitä enemmän sävellajissa on etumerkkejä. Vai oliko se matalampi. Sen voi kuulemma laskea. Anne on tutkinut sitä aihetta.

Sinapin viikonloppuun oli eräs kaveri humoristisesti varustautunut sinapinvärisellä paidalla. Hän uhosi ottavansa viikonlopusta kaiken ilon irti. Sitä ei ole syytä ymmärtää väärin, siis sillä tavalla ilon irrottamisena, että jäljelle jää iloton elämä, ei. (Tätä ilmausta Heikki-rehtori käytti usein.) Mutta sillä tavalla kuitenkin, että kun saunaan menoa on ensin viivytelty riittävästi, niin sen saunan jälkeen sitten aloitetaan peli, joka ei ole puolen tunnin mittainen, vaikka laatikossa niin lukeekin.

Päädyimme pelaamaan vielä leirin jälkeenkin, ja lauantai-ilta vierähti siellä niin ikään, vaikka virallinen ohjelma loppui jo neljän jälkeen. Jos tarkkoja ollaan, niin todella virallinen ohjelma, nimittäin kulttuuripääkaupungin avajaistapahtuma, alkoi niihin aikoihin. Mutta luulen, että ihminen voi paremmin kymmenen kuin 30 000 ihmisen yksiköissä. Näin muodoin väitän, että oli hyvä päätös jäädä Sinappiin. Vaikka menolipussa minun ja Kristiinan yhteinen strategia onnahtikin juuri sen verran, että putosimme kakkostilalle. Voittajan nimen voi tulla lukemaan täältä pelilaatikon kannesta.

Pitäisi saada Mielensäpahoittaja jostain lainaan. Tuomas Kyrö on kirjoittaja, kuten tiedetään. En tiedä, kuinka monen ihmisen nuorempi pojistamme ehti pahoittamaan, mutta minua lähinnä huvitti. Nimittäin tänään iltapäivästä kun kahvit oli juotu, ja olimme ihmisten ilmoilla, hän otti  ikenensä esiin, veti kasvoilleen julman irvistyksen, ja samassa tahdissa kun päästi sanoja harvakseltaan suustaan, otti pienillä jaloillaan luonnottoman suuria askeleita: "Nyt - lähdetään - kiutaamaan - tyttöjä!" Minä ainakin olen yrittänyt oppia siitä tavasta pois jo aikoja sitten. Siis yrittänyt. Mistä lie oppinut moista.

S.