lauantai 12. maaliskuuta 2011



Mikähän tässä päivässä olisi oleellista? Lapsille varmaan aamuinen hoploppi ja karkkipäivä. Matteus-passiosta en vieläkään ole päässyt eroon. Kummallinen polte jäi kuunnella sitä koko ajan ja tuntuu, että on pakko päästä sitä vielä livenäkin kuulemaan. Sen sijaan en osaa enepää analysoida tuhkakeskiviikon esitystä ja toivottavasti ei tarvitsekaan. Pääsiäistä kohti tässä laskeudutaan.

Musiikki voi olla joskus hyvin voimakas  kokemus. Kun siitä alkaa puhua, kaikki latistuu. Musiikin kieli on paljon sanoja voimakkaampi. Onneksi se on olemassa. Musiikin tekeminen yhdessä on yhdistävää. Ei sitä turhaan ole sanottu, että kuorolaulu ehkäisee masennusta, varmasti juuri yhdessä tekemisensä vuoksi. Samalla tavalla kuoro on soitin, joka soi paremmin jos laulajat kokevat soittavansa samaa soitinta yhdessä, eivätkä kukin erikseen. Mutta sitä tunnetta en taaskaan osaa sanallistaa, mikä tulee, kun kokee yhdessä jonkun toisen ihmisen kanssa jonkun voimakkaan musiikkikokemuksen.

Uutisia tulee kaukaa ja lähempää. Sitten on vielä tämä oma elämä elettävänä nyt tässä. Odotamme perheen isää yöllä kotiin. 

K.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti