Tulkaa, te tyttäret!

Kuten jo sanoin ja monta kertaa ajattelin, 160 keinahtelevan pään joukosta tunnistin ensi silmäyksellä omani. Sillä ei ole mitään pahaa siinä, että kuorossa unohtaa seisoa suorana. Vähän nolompaa on, kun unohtaa, ettei siellä sovi seistä kädet puuskassa. Kerran seisoin, ja sain palautetta, ystävällistä tosin, mutta kumminkin. Yritin ottaa vaarin.

Yleensä rouvelin pää keinuu vähän enemmän kuin muilla. Hän myös seuraa nuottejaan poikkeuksetta vähemmän kuin muut. Sen luonnollisena seurauksena hän seuraa johtajaa enemmän kuin muut. Kun passion alkutahdit soivat eilen Turussa, kaikkien kuorolaisten päät keinuivat. Jokaisella kuitenkin vähän omalla tavallaan. Musiikin ja tarinan edetessä sitten heilunta lakkasi noin yleisesti, ja erityisesti siellä takarivissä. Herkin ja kaunein kohta koko illan aikana oli koraali Jeesuksen kuoleman jälkeen. Siinä ei heiluttu. Orkesteri oli hiirenhiljaa ja liikkumatta niin ikään. Onko sekin Bachin omassa matteuspassiossa kaksisäkeistöinen? Eilen siitä laulettiin vain ensimmäinen säkeistö.

Musiikki oli Mendelsohnin sovittamaa. Aarioita oli lyhennetty, ja paikoin ne toimivat ihan hyvin. Viimeisen bassoaarian puolittamista ei Mendelsson saa anteeksi, vaikka sinänsä kaunista oli jättää teokseen sopraanoaaria aus liebe will mein heiland sterben. Kärsimysnäytelmähän huipentuu tuohon Pilatuksen taisteluun, jonka hän sitten häviää. Ensimmäisen ristiinnaulitse -kansankuohahduksen jälkeen maaherra kysyy, mitä pahaa tämä Nasaretilainen on tehnyt. Olen tätä siteerannut lukuisia kertoja, mutta toivon, että tekään ette tähän ainakaan minun takiani kyllästy. "Hän on tehnyt meille kaikkea hyvää. Sokeiden hän on antanut nähdä, rampojen hän antoi käydä, hän ajoi paholaisen pois, murheellisia on hän lohduttanut (tässä musiikki on pakahduttavimmillaan, kuunnelkaa vaikka), Muuta ei ole Jeesukseni tehnyt". Kaksi lausetta jäi pois, kun en tarkkaan muista, miten ne menevät enkä jaksa etsiä kooklesta.

Tenori oli lopulta hyvä laulaja. Minä sympatiseerasin häntä, sillä hän näytti kaivavan nenää esityksen aikana. Minäkin olen joskus kaivanut epähuomiossa nenää väärässä paikassa. Kun lankeaa sellaiseen, on hyvä, että saa sympatiaa. Tenori ei oikeasti kaivanut, mutta piteli peukalo-etusormi -pihtiotteella nenäänsä joka tapauksessa. Hän näytti olevan vähän kuin omissa mietteissään siinä sen aarian aikana. Oikeasti se Ich will bei meinem on niin vaikea laulettava, että siinä ei voi kukaan laulaja unohtua omiin ajatuksiinsa. Paitsi Pekka Routalempi tietysti.

Sopraano Pia Freund lauloi niin hyvin kuin nämä suomalaiset ammattilaulajat nyt ruukaavat laulaa. Mendelssonilla oli varmaan jokin suosikkisopraano, sillä omaan sovitukseensa hän kirjoitti sopraanolle ylivoimaisesti eniten laulettavaa. Kaksi alttoaariaa on transponoitu sopraanolle. Minä olen musiikillisessa mielessä pienten muotojen ihminen. En pidä siitä, että on ahdasta yleisössä, vaikka kuoron puolella ahtaus tarkoittaa toisaalta sitä, että on paljon väkeä tai pieni tila, ja ne molemmat ovat ihan myönteisiä asioita kuulijan kannalta. Mutta jos on paljon laulajia, on yleensä paljon kuuntelijoitakin. Ja jos kuorolla on ahdasta, on helposti yleisölläkin ahdasta. Koska pidän pienestä musiikista, pidin Freundin laulusta. Siinä oli sellaista vähään tyytymistä, eikä tämä nyt ole tölvimistä. Hän lauloi erittäin kauniisti. Tyytyi siihen pieneen mutta kantavaan ääneensä, joka hänellä oli, eikä yrittänyt työntää sitä ulos sen enempää mitä oli tullakseen.

Kuoro lauloi hyvin. Toinen kuoroista oli parempi kuin toinen, mutta ei haitannut. Se vähän haittasi, kun yleisö itse itseään painostaen nousi ylös taputusten aikaan. Naapurini nosti samaan aikaan takin pykälään ja totesi, että eiköhän tämä ole nähty. Minä ajattelin samoin ja liukenin hänen vanavedessään. Kotimatkalla olin mieluummin hiljaa, en halunnut kuunnella äänikirjaa, joka on tällä hetkellä Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia. Se kertoo Lottien elämästä, ja on vanhanaikainen eikä ole moderni. Sikäli kyllä hyvä, että kun ei kirja ole moderni, ei se myös varmaankaan ole postmodernia tekotaidetta. Voi helpommin saada valtionapua,  ainakin vaalien jälkeen.

S.