keskiviikko 16. maaliskuuta 2011






Viimeinenkin kaatui taudin murtamana petiin. Häntä hellikäämme. Hän tarvitsee muutenkin hellyyttä erityisannoksen. 

Täällä tuntuu olevan kuumetauti joka talossa. Jotkut sairastavat yli viikon. Sairastaessa on ollut mukavaa käpertyä sohvalle rauhallinen lapsi kainalossa ja nukahtaa siihen vuorotellen. Aurinko on kuitenkin kurkkinut ikkunoista ja huudellut kaikkea mukavaa. Ja hennot vihreät taimet tuossa pöydällä myös vahvistavat sairaita. Tosin fiiliksiä on muitakin. Välillä voittaa alakulo, ja välillä voitamme alakulon. 

Tänään kävi vieras, jonka oli hyvä käydä. 

Virkkaan mustaa mattoa, olkoon se huolimatto. Täytyy istuttaa ja rakentaa, vaikka toisella puolen maapalloa on murhetta. Meitä ympäröidään tyttövauvauutisilla,  kahden viikon sisään niitä on kuulunut sieltä täältä. Jotain pilkettä pitää olla, kun uusia taimia tämän maailman kansalaisiksi kasvatetaan. Kimppu keväisiä narsisseja kaikille pienille tytöille! Erityisesti siksi, että he ovat tyttöjä. 

Kierrämme näitä samoja ympyröitämme tässä.

Katsokaa tuota sipulia, kuinka monta kerrosta se on kasvattanut kirkkaan sisimpänsä ympärille.  Siellä se on silti tallessa.


K.


2 kommenttia:

  1. Katsoin sipulia. Palasin uudelleen katsomaan. Erityisesti sitä kirkasta, keltaista, siinä keskellä. Sisällä.
    Ihania, kuvia.
    Kurkkikoon aurinko ikkunoistanne edelleen.

    U.

    VastaaPoista
  2. :)

    Kiitos.

    Olen aikonut pitkään olla jonkunlaisessa yhteydessä sinuun.

    VastaaPoista