sunnuntai 10. huhtikuuta 2011











Eilen saimme suloisen kummityttären, sellaisen nukkelapsen joka hurmaa vauvanpehmeällä olemuksellaan.

Illalla nukahdin ruokasalin sohvalle. Mieheni toi ystävällisesti peiton ja tyynyn. 

Tämänaamuinenkin on kaunis, tiedemiehet lupaavat retkeilyilmaa koko päiväksi. Lähtenemme ensimmäiselle kevätretkelle. Kunhan saisi sunnuntain kunniaksi ensin pöytäliinan pöydälle. Perheenjäsenet merkkaavat reviriään talossa. Minä olen sitä mieltä, että tavaroilla pitäisi olla paikka.

Isoin veljeni on päässyt täyttämään puoli vuosisataa. Onnea! Onnea äiti, joka täytit 75. Katsokaa, kevään ensimmäinen kukka pihallamme on puhjennut juhlan kunniaksi. 

Olen kaikesta keväästä huolimatta aika mietteissäni.


K.


P.S. Onkohan jollakin joku kamera myytävänä?

6 kommenttia:

  1. Täällä käyn joka päivä pyörähtämässä.
    Ihastelemassa kauniita kuvia.
    Lueskelemassa elämänmakuisia rivejä.

    Tälläkin kertaa jään vain tuijottamaan noita kauniita otoksia! Silmänmyötäisiä. :)

    //kata (Helsingistä)

    VastaaPoista
  2. Mulla saattais olla kamera myynnissä :)

    VastaaPoista
  3. Paa Samppa mulle vaikka feisbuukissa siitä jotain tietoja. En tiedä, onko rahaa, mutta haaveilen ainakin.

    K.

    VastaaPoista
  4. lumi ja liljat, valkeat, jokin runo niistä

    Juhla Otaniemen Dipolin Luolamiehessä, kallioseinien sisällä, sisrellesi viestitin:
    ajatuksia herättävät monikerrokselliset kaikille jotain uutta näköalaa valoittavat yllätyksiä sisältävät Martin näköiset filosofiset
    Samansuuntaista viestiä sain Teijosta:
    Paljon uutta ja erilaista tietoa koettavaksi puheista, kuvista, julkaisusta ja läsnäolosta - vanhimmille tytöillekin rikas kokemus.

    VastaaPoista
  5. Noita kuvia kun katselee, tulee vahva halu päästä käymään siellä. Ihana ihana kevät. Mutta mihinkäs sitä täältä, murheitten alhosta.

    -em

    VastaaPoista
  6. Tjaa, samat murheet ne on näissäkin merimaisemissa. Tervetuloa toteamaan. Täällä ei muuten kauhean keväistä ole nyt, kevät kai on myöhässä. Mutta kyllä jokainen auringonpaiste minua ilahduttaa, oli myöhässä tai ei. Voi kuinka pessimistisen myyjän tapasin tänään kangaskaupassa. Ei uskonut mihinkään, koko kesän tuloon ja oli luopunut kaikesta odottamisesta ja toivosta. Ei tehnyt yhtään mieli ostaa siltä kangasta. En ostanutkaan.

    VastaaPoista