Kolme iloista veitikkaa

Kauan piti kytätä, jotta minulle tarjottiin ensimmäiset vaalikahvit pullan kanssa. Salossa ajoin Mauri Salon vaalituvan ohitse, pysähdyin, parkkeerasin ja kävelin oven taakse. Tupa oli niin vanhanaikainen, että sen olisi voinut kuvitella ainakin 60 vuoden takaiseen aikaan. Näyteikkunassa oli vanhoja esineitä, sellaisia kotiseutumuseollisia. Villankarstaimia vai mitä ne nyt olivatkaan. Ovi oli kiinni ja tupa tyhjä. Aukioloajat eivät pitäneet paikkaansa eikä lasin takana liikkunut hiirtäkään.

Kauppakeskus Foorumissa yritin niin ikään kävellä perjantaina. Yksi ihminen oli aulassa tarjoamassa lappuja, mutta hän oli joku Tiimarin palkollinen jakamassa Tiimarin mainoksia. Tiimari on kauppa, josta isäni aina tapaa sanoa, että sieltä saa kaikkea, mitä ihminen ei tarvitse. Kansanedustajat jakavat myös lappuja. Heiltä saa kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee. Muistakaahan kaikki siis käydä äänestämässä, jotta olette oikeutettuja kansanedustajien työn hedelmiin.

Siellä kauppakeskus Forttumissa en saanut kahviakaan, kun ei kerran ollut kansanedustajiakaan. Tänään luin Turun sanomia sillä korvalla, jos sattuisin haistamaan pullan tuoksua. Kahvila korva oli lehtitietojen mukaan parkkeerannut Kristiinankadulle. Menin sinne lounastauon yhteydessä ja juttelin kahden ehdokkaan kanssa, jotka molemmat olivat oikein mukavia. Etenkin se nuorempi oli virkaintonsa puolesta sellainen, jolle olisin voinut antaa ääneni. Eräältä herrasmieheltä olen omaksunut tavan, että naista pitää äänestää. No, ei se nyt mikään pakko ole, edes sisäinen, mutta olkinen ohjenuora ehkä kuitenkin. Maailmahan on miesten. Ja mitä virkaintoon tulee, niin äänestämisessähän on kyse muustakin.

Korvakahvilassa sain pullaa. Kaksi eläkeläismiestä tarjoili kahvia. Toinen sanoi, että toinen on tänä aamuna leiponut pullat. Ja toinen yritti panna hanttiin. Sen ensimmäisen toisen rintapielessä oli muutama rintanappi, iso. Se, jossa luki Ilkka Kanerva, vähensi huomattavasti hänen uskottavuuttaan paitsi huumorimiehenä myös kahvinkaatajana. Tai ainakin kahvinkaatajana. Sain pullani, mutta on todettava, että kyseessä oli Pågenin sinänsä ihan jees-maukas miniatyyrikorvapuusti, jonka koolle voi hakea mittasuhteita asettamalla molempien käsien peukalonkynnet vierekkäin. Noin kynsien suuruisesta alueesta on kyse, kun mietitään, millaisen alan yksittäinen korvapuusti peittää leivinpaperilla. Elikkä niin pienestä pullasta oli kyse. Sitä piti taiten haukkailla, ettei olisi epähuomiossa haukannut sitä kokonaan. Vielä kun oli niin fiksua seuraakin siinä kahvipöydässä. (Meillä on kotona täällä joku Tomppa on iso -kirja, jossa on yksi kohta, jossa lasten äidit kehuvat lapsiaan: Onpas viisaita lapsia, tulevia ministereitä varmaan! Siinä pöydän toisella puolella olevasta ehdokkaasta saattoi sanoa samalla tavalla. Ihan vahvoilla hän on salkkujen jaossa, sillä hänen puolueensakin on ja hän on kaunis ja rohkea itsekin.)

Muistan lämmöllä Niinistön Saulia, jonka presidentinvaalikamppailun aikana avattiin korvakahviloita joka puolelle. Tuskin muistan väärin, kun muistelen, että siellä kahvilassa sai viineriä kahvin kanssa, ja sitä ja niitä sai käydä hakemassa ihan milloin vain. Viinerinsyöntinautintoa heikensi tosin hieman omatuntoastia, joka oli heti siinä viinerikupin vieressä, ja jossa luki, että tähän voi maksaa vapaaehtoisen maksun. Mutta en maksanut, vaan söin vaan.

Tänään vein kolme iloista veitikkaa kuoroon. Kolmas, P, tuli kyytiin, ja kysyi ovella toistellen, että onko täällä koko kopla. Muistaakseni hän käytti tuota sanaa. Neljäs poika, etupenkkiläinen, satunnaismatkaaja, oli kieltämättä enemmän tai vähemmän kolmas pyörä, ja yritin herätellä poikia huomaamaan myös hänet. Pojilla oli hirveän hauskaa mennessä ja tullessa. Meidän kuopus seurasi ekaluokkalaisten touhua lähietäisyydeltä, ja yritti väliin ehdottaa aina jotain oman kompetenssinsa puitteissa: Meiän itäkin on Paula-vanukat. En tiedä, miksi ekaluokkalaiset nimittivät toisiaan Paula-vanukkaiksi.

Meidän poika oli tänään tutustunut kosmonauttien seikkailuihin koulussa, ja luennoitsi niitä minulle silmät loistaen. En ollut muistanut sitä, että se Laika tosiaan kuoli sinne avaruuteen. "Kuumuuteen ja stressiin." Koulumatkoillamme aamuisin poika ehdottaa, että kyselen häneltä latinankielisiä eläimiä ja kasveja. Tällä hetkellä repertuaariin kuuluu karhu, susi, ahma, ilves, vanamo, rupikonna, tornipöllö, huuhkaja, saukko ja ahomansikka. Huomenna kerron hänelle männyn. Opin sen just vessan seinästä: Pinus Sylvestris.

S.