Päivä ihmisen elämässä.
Yksi päivä voi sisältää kaikkea laidasta laitaan: iloista naurua ja virkistystä, ystävän tapaamista, surua ja syyllisyyttä, onnistumista, yllätyksen, pettymistä, itsetutkiskelua, aikaansaamisen, lapsen onnistumisesta iloitsemista ja kivun ja surun näkemistä.
Elämä ei kysy, mitä näistä haluan, vaan tarjoaa kaiken. En ole muuten koskaan ymmärtänyt sitä onkohan Aila Meriluodon runoa "Oi elämä. Itkenkö. En." Siis kyllä päätös itkemättömyydestäkin vielä juuri menee kaaliin, sillä sellaisen päättäjiä nyt on, mutta onko tuo tuommoinen hyvää runoutta? Jo kakskymppisenä ihmettelin.
Minulla muuten on aivan mahtavat pojat. Aivan erityisiä persoonia molemmat. Tänään seurasin vanhemman kuorolaulantaharrastusta. Kivaa katseltavaa, kun parikymmentä samanikäistä poikaa jaksaa joten kuten seistä rivissä tunteroisen. Kädet kyllä hakeutuvat aina puuskaan vaikka johtaja siitä koko ajan huomauttaa, ja silmät penkissä istuvaan isään vaikka pitäisi johtajaan, välillä tulee mieleen joku hauska juttu vieruskaverin kanssa. Sillä välin nuorempi poika ei jaksa enää istua penkissä vaan leikkii käärmettä penkin alla ja toistaa omalla tavallaan juuri kuulemaansa: "Tunnekko tinä Pietalin? Pietali vattat en."
En oikeastaan tiedä millä tavalla kumpikaan noista on tullut minuun. Onko jotenkin muka?
K.
Kiitos!
VastaaPoistaOi elämä, itkenkö? Itken.
Minä olen itkenyt tänään. Marttakin kysyi että miksi äiti sää naurat vaikka sun silmät on suruissaan (=kyynelissä)? Vaikka mitään pahaa ei ole tapahtunut.
-em
tämä oli kyllä jotenkin riisuttu tai riisuva teksti. Ja kuva. Muistaakseni runon lopussa kysellään, tahtoako antaa nuo 20 suvea pois, "käsin nuorin ja ehdottomin". Lapsihan ei itkua säikähdä, vaan tunneilmastoa. Kun itkulle on sijansa, kaikki on hyvin. Kysymykset on parhaita.
VastaaPoistaS.
Jaa, mitäpä sitä itkemistä pelkäämään. Minä itken tämän tästä niin että koko ruumis väsyy. Kauheata jos ei osaisi.
VastaaPoistaSiinä runossa varmaan on joku pointti, joskaan en koskaan ole lukenut kai koko runoa, vain tuo yksi värssy kummastuttaa.
Aamen.
VastaaPoistaOutoa, että kirjoitit juuri mitä kirjoitit. Ajattelin samansuuntaisia ajatuksia tänään. Ja nyt palautit niihin tunnelmiin jälleen.
Itkenkö? Yksin on surullista itkeä. Toisen kainalossa itku vasta saa merkityksensä. Yleisöä se sen sijaan ei tarvitse, vaan nimenomaan jakajan. Hyvässä ja pahassa.
ukka
Mielenkiintoista, Ukka. Eikö itku ole vähintäänkin yhtä itkua itsekseen itkeskeltynä? Pakohko siteerata muistista sitä pohjanpäätä, "Mielettömänä mä metsään juoksin, painaen pääni sammaleen. Päästin kaukana ihmisistä suruni vihdoin valloilleen
VastaaPoistaHillittömästi itkein.
- -
Vanha ja maailmaa nähnyt lintu vaakkui hiljaa oksaltaan: Hiljaa, hiljaa kun ihminen itkee, ihminen itkee suruaan, hälle on pahoja oltu. Jokainen ihmisten kaupungissa salaa itkee ja nyyhkyttää, jokaisella on suru"
Ei mennyt sinne päinkään, mutta sinne päin kuitenkin. Jollakin on varmaan sanasta sanaan tuo päässä, mutta luulen että sain ajatuksen tuohon jokseenkin oikein. Jännää, että yksin itkiessä itku vasta saisi merkityksensä. Todella jännää...
S.
S.
Kyllähän tuo Pohjanpää pakottaa harkitsemaan vielä.
VastaaPoistaMieleeni tulee vain että suru on juuri siinä, että jokainen itkee yksin.
ukka