Päätimme, ettei kotimme ole museo, ja originaali Kiurujen yö tuli säilöttyä sinne tapettikerrosten väliin. Se oli niin rikkinäinen, ja näin jälkeenpäin ajateltuna aika tummakin pieneen huoneeseen. Nyt on kirkkaampaa. Olisi helppo sisustaa tuosta kiva huone, jos olisi siihen energiaa.

Eilen menin ulos hakemaan raparperia ja jäinkin kylvämään kehäkukan siemeniä maahan. Samalla kylvin loputkin kukansiemenet ja revin suuren määrän heinää ja muuta kasvillisuutta entisen emännän kivikkopuutarhasta. Idea on hieno, mutta kivikkokasvit eivät ollenkaan näy heinän seasta. Mitä ainetta voisi maahan laittaa, jotta heinä häviäisi kivien välistä, tai miten ylipäänsä saisi siitä toimivan? Mikä maanpeitekasvi voisi helposti valloittaa alueen? 

Päädyin siitä sitten kitkemään nokkosia ja nykimään voikukkia. Voikukkien ja muidenkin villialueiden kanssa olen tehnyt päätöksen, että ne saavat olla, mutta voihan sitä nyt silloin tällöin jonkun nykäistä maasta irti. Kyllä niitä silti riittää. Ja kiersin pihaa kameran kanssa, kunnes akku loppui. Löytyi persoonallisen värinen kevätesikko. Omenapuut kukkivat nyt! Vähän aikaa tulee tätä aihetta vielä. Tuohon luumupuuhunkaan en ole vielä yhtään kyllästynyt. 

Sillä aikaa raparperinvarret nahistuivat korissa ja vieraat tulivat ennen kuin muistin taas ajatella sitä piirakkaa. 

K.

P.S. En kuulemma ole raportoinut, miten pelakuille kävi. Yhdeksästä sain talven aikana tapettua kuusi, kolme voi hyvin ja kasvaa. Nuppuakin on tullut, mutta miksi joku nuppu kuivui ennen aukeamistaan? Lannoituksen puutetta?