Otteita

- Mennään tuonne toiseen paikkaan. Ota sinä se kala ja leipä mukaan. Minä otan tämän matopurkin.

- Viisi leipää ja kaksi kalaa, poika sanoi iloisena.

Ruispuikulan puolikas oli mukana varalta, "jos madot loppuvat kesken". Kaloja oli siinä vaiheessa oikeasti yksi.

Koko matkan hän oli hyvällä tuulella. Oikeastaan koko päivän hän oli hyvällä tuulella, ja aamusta jo puhui, mitä illalla tuleman pitää. Vieraille kerrottiin ensimmäisenä, mikä onni koittaa sitten, kun vieraat ovat lähteneet. Onneksi vieraita nauratti. Matoja kaivettiin sitkeästi, ja kun viimein yksi löytyi, se pujotettiin kaksi tuntia ennen onkireissua valmiiksi koukkuun. Vapa löytyi puutarhastamme, pikkurillinvahvuinen riuku jostain syreenipensaasta, jota pääsiäisen aikaan perkasimme. Ilta oli viileä, mutta nuorukaisen veri kiersi niin, ettei lämmintä vaatetta tarvinut. Rantaan talsittuamme annoin hailuotolaisvillapaitani hänelle, eikä riippuvat hihat haitanneet häntä pätkääkään.

Istuimme suntin reunamilla ja heitimme koukun veteen. Kalat alkoivat heti härnäyksen. Kymmenen minuuttia ja kaksi matoa, niin ensimmäinen kala oli kuivilla. Tuuletus oli villi, ja muistutus siitä, kuka kalan nosti, oli säännöllistä ja toistuvaa. Särjen näköinen, vähän korkeampi, valkosilmäinen kala. Pasuri? Turpa? Ruutana? Sorva? Kolmevuotiaana poika olisi oitis sanonut, mistä kalasta on kyse. Nyt kalajulisteita ei ole tullut luettua, ja tämä taito on ruostunut.

Ongimme vuorotellen, välillä vaihdoimme paikkaa. Olin väsynyt, mutta pojan hyväntuulisuus oli palkitsevaa. Yli tunnin jälkeen palasimme kahta kalaa rikkaampana. Sama kaveri onki molemmat. Kotimatkalla kävellessämme satumaisen kauniin puutalokujanteen kautta kotiimme poika päätti oikaista. Juoksimme kilpaa, minä kujaa, hän pihaa pitkin. Pihalla oli asfaltti ja nuorukainen lensi naamalleen. Aidan takaa ehti juuri kuulua "housut tippuu!" kunnes kuulin kaatumisen äänen. Itku pääsi, mutta pian oli kalat kerätty taas kouraan. Normaalitilassa itku olisi ollut pitkäaikaisempaa. "Onneksi saimme nämä kalat" hän totesi kun jatkoimme matkaa.

-Tuon särkikalan voimme antaa kissalle sitten, kun ollaan perattu se.

S.