Toisten nappi

Kuljin tänään ohi kyltin, jossa luki "Naisten toppi". Huomasin sen olevan munansaannos. Ihan kelpo sellainen, ei mikään alatyylinen, niinkuin ne ovat usein, Katja Pakkaset ja muut. Meilläkin seitsemänvuotias niitä on enoltaan oppinut ja on lohkaissut niitä ihan väärässä paikassa. Toisaalta, minkäs sille teet, kun juttu juolahtaa mieleen sunnuntaina iltapäivällä, kun pitäisi olla hiljaa.

Pääsiäisen alla kuulin upean jutun, joka piti kertoa jo aikaisemmin, mutta kun en ole nykyään niin paljoa tässä koneella, että ehtisin kirjoittamaan. Tämä on tavallaan oireellista, toisaalta toivoa sopii, että jotain saa kuitenkin aikaan sen sijaan sitten. Ajatuksia on ja tulee ja menee, ja jos olisi kirjailija, niin pitäisi olla nauhuri taskussa joka hetki, ja kun sitten tulee pieni ajatus, niin sen vain lukee, ja sitten kotona koneella purkaisi ja kirjoittaisi. Ei tulisi komeaa kaarta, mutta sieviä pieniä yksityiskohtia. Voihan olla, että joku eläisi pelkillä yksityiskohdilla. Ei nykyihminen mitään suurta tarinaa jaksa edes sulattaa. Ei kai vaan kukaan enää kirjoita pitkiä tarinoita? Kuka tietää? Hyryn Antti ei ainakaan tiedä. Kun voitti Finlandian, sanoi toimittajalle, joka kysyi, oliko vastus kovaa, että en tiedä, kun en lue näitä nykykirjailijoita.

En muista ehdinkö kenellekään leuhkia, että sain Meren novellikokoelman kahdella eurolla. Hävitin kirjan kahdessa päivässä, kun olin lukenut siitä kaksi novellia. Toinen oli nimeltään Rinnat, toinen Kosinta. Tänään luin toisesta kirjasta Maailman rikkaimman miehen ja tarinan mykästä miehestä. Serkku suositteli joskus yhtä novellia, jota en ole löytänyt ponnisteluista huolimatta. Ehkä joskus saan kuulla, mikä novellin nimi on, ja etsintä helpottuu... Mutta ensin vinkkejä, mistä sen valkokantisen novellikirjan voi löytää.

Mitä pääsiäisen alla kuultuun juttuun, niin tarina tapahtui luokkahuoneessa. Opettaja opetti pääsiäisen tapahtumia ekaluokkalaisille. Kaksi oppilasta lauloi kuorossa, jossa oli juuri harjoiteltu tai esitetty pieni passio, johon oli tiivistetty kaikki keskeisimmät Matteuksen ja Johanneksen evankeliumien tapahtumat. Teos kesti viisitoista minuuttia.

Kun opettaja oli päässyt Palmusunnuntaihin, pojat olivat hihkuneet, että hei, me osataan tähän yks laulu, ja niin olivat kajauttaneet sen. Ja kun kiirastorstai tuli, niin ehtoolliseen ja vangitsemiseen osattiin myös. Ja Barabbaksen vapautushuutoihin. Ja Pilatuksen dialogeihin. Ja ristiinnaulitsemiseen. Ja siihen, miten "kolmantena päivänä juostaan kilpaa haudalle" ja lopulta enkelin sooloon "On Jeesus noussut kuolleista kirjoitusten mukaan, pääsiäisen sanoma meille tullut on". Minun on helppo uskoa, vaikka tieto tuleekin vähän mutkan kautta, että opettaja oli ollut mykistynyt ja päivitellyt asiaa opettajainhuoneessa. Upeaa, että tällaista saa vielä olla!

Nyt nukun. Huomenna on taas pitkä päivä.

S.