Kaveri ja kaveri

On ollut aika hulppeaakin tällä viikolla. On ollut ystäviäkin ja tuttavia. Oli sillä entisellä naapurillakin muuten ystäviä. Minäpä kerron.

Nuori mies käveli vastaan niin ruman näköisenä, etten muista nähneeni pahemman näköistä naamaa. Hänet oli ilmiselvästi rusikoitu.

"Lähdin keskiviikkoiltana kaupungille juhlimaan ja tässä on tulos", mies sanoi osoittaen vähän kömpelösti etusormella naamaansa. Hän kertoi tarinansa. Mies oli juonut alkoholia ja taintui ja vaipui maahan jonkun baarin eteen. Hetken mielijohteesta ilman mitään syytä yksi seurueen miehistä päätti mennä potkimaan maassa makaavaa nuorukaista. Tämä heräsi sairaalassa.

"No kuka tämä pahoinpitelijä oli?"

"No se oli yks mun kaveri", mies sanoi, vaihtoi jalkaa, kallisti hivenen päätään vasemmalle, nosti oikean kätensä navan korkeudelle, avasi kämmenensä kääntäen sen maata kohti, ja sormien harottaessa eri ilmansuuntiin teki ranteella vaivihkaista edestakaista kiertoliikettä vahvistaessaan sanomaansa:

"Tai no kaveri ja kaveri".

Näin erilaisia kavereita me ollaan ite kukanenki.

Lautapelejä on taas tullut taloon tulvimalla. Pitää vain pitää siimat tiukalla niitten kanssa ettei ryöstäydy käsistä. Kesän loppuun mennessä pitäisi päästä testaamaan yhtätoista uutta peliä. Jos tarkkoja ollaan, yksi niistä on jo tuttu, ja neljää muuta pelasimme jo tässä yhtenä iltana. 

Lautapeleissä kiehtoo säännöt, jotka luovat rajat toiminnalle. Eri pelejä hallitaan niin, että omaksutaan aina uudet säännöt, ja luodaan paras mahdollinen strategia sääntöviidakossa luovimiseen. Usein pitää sääntöjen lisäksi hallita myös muiden pelaajien peli, ja osata suhteuttaa oma peli kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Sanotaanko näin, että lautapelien äärellä viihtyvät ihmiset ovat usein ihan kelpo heppuja muutenkin.

Kun edellisen kerran yritin nukkua yläkerrassa, hikoilin itseni uneen lähes 28 asteen lämmössä. Onneksi aamun tullessa lämpö oli laskenut virvoittavan viileään 26 asteeseen.

S.