Kuolleet sielut

Ote seitsemännen luvun alusta:

Onnellinen se kirjailija, joka sivuuttaen ikävät, vastenmieliset, surullisella todellisuudellaan ihmetyttävät luonteet, kiintyy vain inhimilliseltä arvoltaan yleviin, joka ikuisesti vaihtuvien muotojen suuresta myllerryksestä on valinnut muutamia harvoja poikkeuksia, joka ei kertaakaan ole luopunut soittimensa korkealentoisuudesta, joka ei kertaakaan ole laskeutunut viheliäisten, vähäpätöisten lähimmäistensä luo, vaan on maahan kajoamattakaan heittäytynyt kokonaan siitä loitolla oleviin ylevien olentojen helmaan. Kaksin verroin kadehdittava on hänen ihana kohtalonsa. Hän on heidän keskellään kuin omaisten piirissä, mutta kauaksi kulkee hänen äänekäs maineensa. Hän on verhonnut huumaavalla suitsutussavullaan ihmisten silmät. Hän on osannut taitavasti mairitella heitä piilottaen elämän surullisen puolen ja näyttäen heille viehättävän ihmisen. Kaikki seuraavat häntä käsiään paukuttaen ja rientävät riemusaattueena hänen juhlavaunujensa perästä. Suureksi, yleismaailmalliseksi runoilijaksi häntä sanotaan, joka liitelee kaikkien muiden maailman nerokkaiden henkien yläpuolella, kuten kotka lentää ylempänä muita korkealla liitäviä. Jo hänen nimensä saa värähtelemään nuoret, hehkuvat rinnat. Kaikkien silmissä kimaltelee kyyneleitä hänelle vastakaikuna... Ei ole maailmassa hänen vertaistaan. Hän on Jumala.

Mutta toisenlainen on sen kirjailijan osa ja kohtalo, joka on rohjennut loihtia esiin kaiken sen, mikä on joka hetki edessämme, mutta jota välinpitämättömät silmät eivät näe, loihtia esiin kaiken sen hirvittävän mudan, pikkumaisuuksien mudan, joka on ryvettänyt elämämme, koko sen kylmien, pirstoutuneiden, jokapäiväisten luonteitten pohjimmaisen kuilun, joita maallisen vaelluksemme, väliin katkeran ja ikävän vaelluksemme, tie vilisee ja lahjomattoman taltan rajulla voimalla uskaltanut veistää ne ilmi, räikeän alastomana kansan nähtäväksi.

Hänelle eivät kajahtele kättentaputukset, hän ei saa nähdä kiitollisia kyynelkarpaloita eikä järkyttämiensä sydämien yksimielistä riemua. Häntä vastaan ei riennä kuusitoistavuotias hurmaantunut tyttönen sankariuden huumassa. Hän ei voi tuudittautua herättämiensä sävelten suloon. Ja vihdoin - hän ei vältä aikakautensa tuomiota, aikakautensa tunnotonta, ulkokullattua tuomiota, joka leimaa mitättömiksi ja alhaisiksi hänen vaalimansa olennot ja sijoittaa hänet halveksitulle paikalle ihmiskuntaa loukkaavien kirjailijain joukkoon, siirtää hänelle hänen kuvaamiensa sankarien ominaisuudet, riistää häneltä sekä sydämen että sielun ja jumalalliset hengenlahjat. Aikakauden arvostelu ei myönnä, että lasit, jotka näyttävät uusia aurinkoja, ja lasit, jotka tuovat esiin näkymättömien hyönteisten liikkeitä, ovat yhtä ihmeellisiä. Nykyajan arvostelu ei näet myönnä, että tarvitaan suurta sielun syvyyttä, kun on valaistava halveksitusta elämästä otettua kuvaa ja tehtävä se henkiseksi helmeksi. Nykyajan arvostelu ei näet myönnä, että suuri innoittunut nauru ansaitsee päästä suuren lyyrillisen liikutuksen rinnalle ja että on pohjaon kuilu sen ja markkinailveilijän kujeiden välillä. Nykyajan arvostelu ei tunnusta tätä, vaan kääntää kaiken hyljeksimänsä kirjailijan moitteeksi ja viaksi. Vaille osanottoa, vaille vastausta, vaille myötätuntoa jää hän ja on kuin perheetön matkamies yksin keskellä tietä. Synkkä on hänen kutskumuksensa ja katkerasti tuntee hän yksinäisyytensä.

Ja kauan minun on vielä salaperäisen mahdin käskystä pakko kulkea käsi kädessä merkillisten sankarieni kanssa, katsella koko valtavana vyöryvää elämää, katsella sitä suu nauraussa, minkä maailma näkee, ja kyynelin, joita se ei näe ja joista se ei tiedä. Ja kaukana on vielä se aika, jolloin liikkeellepanemana innoituksen peloittava pyörre, kohoaa toisenlaisesta lähteestä, pyhän kauhun valtaamasta, salamoita sinkoavasta hengestä, ja jolloin saadaan kuulla, hämmästyksestä värähdellen toisenlaisten sanojen mahtavaa ukkosta.

Mutta matkaan, matkaan! Pois otsalle livahtanut ryppy ja pois kasvoilta pimeä synkkyys! Sukeltakaamme arvelematta elämään, keskelle kaikkea sen soinnutonta hälinää ja tiukujen kilinää, ja katsokaamme, mitä Tsitsikov tekee.

S.